Kirjotuspöydän takana istui kappalainen pää kumartuneena paksun kirjanidoksen yli; tyttö ei nähnyt hänestä mitään muuta kuin suuret kädet, joilla hän piteli kiinni kirjan kansista, ja hänen pääkallonsa takkuisine hiuksineen, joiden keskeltä paistoi paljas paikka, hengellisen miehen tunnusmerkki.
"Ylistys olkoon Jeesukselle Kristukselle", sanoi tyttö.
"Ijankaikkisesti!"
Kärpäsparvi pyrähti tytön ohitse, hän torjui muutamia luotaan ja katseli kuinka ne ajoivat toisiaan takaa, hajaantuivat ja vähitellen jälleen asettuivat lepäämään eri tahoille; sitten kuiskasi hän: "Korkea-arvoinen…"
"Mikä on asiana?" kysyi pappi ylös katsahtamatta.
"Olen Zinshoferin Helena, — morsian, —"
"Tiedän sen."
"Tahtoisin nyt mielelläni tehdä synnintunnustuksen."
"Nytkö heti?"
"Jos se käy päinsä ja jos en tule sopimattomaan aikaan, kunnianarvoisa herra, niin tekisin sen mieluimmin nyt heti."