"Ei se olisikaan minulle mieleistä, talonpito saa olla vain yhden herran huostassa, ennemmin ottaisin toki kunnollisen hoitajan siihen."
Vanhus katsahti hänen sivultapäin. "Oletpa oikeassa ja onhan sulla kyllin aikaa etsimiseen. Mutta ajattelehan, silloin kun pääset vapaaksi sotapalveluksesta, olet juuri parhaimmassa ijässä ja tyttö —"
"Olisi juuri ehtinyt sen ohi."
"Hölynpölyä, mitä hän kauneudessa olisi menettänyt, sen hän sillävälin olisi rikkaudessa lisääntynyt. Sanon sinulle, että jos saan vanhan Olutjuusto-Martelin suostumaan siihen, että hän pidättää tyttärensä sinulle siihen asti, niin nait sinä hänet etkä ketään muuta, siinä ei auta mitkään vastaansanomiset."
"Tuon tytön vuoksi en tarpeettomasti rupea sinun kanssasi toista kertaa riitelemään. Sopiihan odotella."
"Odotella! No, lähde sitten mukaan, siellä tulee lystiä. Tänään ahdistelen tuota saituria niin että hän verta hikoilee." Tämä kristillinen aikomus mielessä kiipesi hän ajajan istuimelle, Toni istahti hänen viereensä ja he lähtivät Schwenkdorfiin jumalanpalvelukseen.
Sen loputtua istuivat he ravintolassa, Sternsteinin isäntä tavallisella paikallaan, Olutjuusto-Martelin vieressä. "Katsoppas", virkkoi hän tälle, "siinä se poika nyt taas on."
"Niin näkyy."
"Minusta näyttää ettei hän ole rumentunut."
"Ehk'ei."