"Olutjuusto-Martelin ja hänen tyttärensä vuoksi."
"Ha-ha, muisteletko häntä?"
"En, unohtaa tahdon tuon samaisen, jonka tähden minua on niin paljo ahdistettu."
"Hän onkin raukka oikea pyydystelijä, on taas odotellut sinua nämä kolme vuotta."
"Minuako? Voisipa hän sitten odottaa vielä kauvankin. Eikö se olisikin sulaa järjettömyyttä, jos nyt ajattelisin naimisiinmenoa näin reserviläisenä ollessani?"
"Kuinka pitkä aika sinulla vielä on jälellä?"
"Seitsemän vuotta reservissä ja kaksi nostoväessä."
"Se tekee yhdeksän. Hitto vieköön, ompa siinä aikaa!"
"Niin, ja jos sen kuluessa jotain puhkeaisi, niin pitäisi minun rynnätä pois vaimon ja lasten luota, kodista ja konnusta, ja siitä ne eivät anna mitään kirjallista takuuta, että mies jälleen palaa takaisinkin."
"Niin, enkä minä, jos siihen aikaan olisin talonpidosta luopunut, koskisi sinun toimiisi, olivatpa sitten työt takapajulla tai sujuisivat hyvin eteenpäin."