"Voi ihmettä", sanoi Toni, "hän on kuin puupalanen. No, vaikkapa niinkin, mitä se tekee? Puusta talossa ja riistasta metsässä saa metsänomistaja hintaa."
Kotvasen kuluttua tulla ravasi Olutjuusto-Martel sisään. "No, sinä maankiertäjä", toruskeli hän tullessaan, "oletko jälleen kotona?"
"Niinkuin näet."
"Sinä vekkuli, ja nyt tulit heti tänne panemaan tytön pään pyörälle. No, sen sulle sanon suoraan nyt jo tällä hetkellä, että tyhmyyksiä en kärsi; ellet tahdo menetellä järkevästi, niin pysy poissa!"
"Olutjuusto-Martel, en voi sanoakaan sinulle kuinka rehelliset tuumat minulla tällä kertaa on, mutta sinä tunnet isäni, sinä tiedät hänellä olevan enemmän salaloukkoja kuin ketulla. Ajattele, miten joka aukko on tahdottu tukkia; siitä syystä olen täällä."
"Sali", huusi Olutjuusto-Martel. Tytön täytyi tuoda esiin viiniä ja savustettua lihaa, ja sitten istuutuivat molemmat miehet pöydän ääreen. Olutjuusto-Martel kuunteli Tonin juttuja.
* * * * *
"No, Toni", sanoi Sternsteinin isäntä sunnuntaiaamuna, "lähdetkö mukanani Schwenkdorfiin? Eihän sinulla enää ole mitään syytä asettaa itseäsi juuri Zwischenbühelin kirkkoon huomattavaksi esikuvaksi palvelusväelle."
"Eipä tietenkään, mutta tuonne kauas meneminen on minulle vastenmielistä."
"Minkävuoksi sitten?"