"Rakas Sali, jos elämässäni voin koskaan tulla iloiseksi, niin täytyy välimme tulla paremmaksi. Kuule minua, — mutta merkiksi siitä, ettet enää ole vihainen, istu tuohon minun viereeni." Toni talutti hänet penkille, joka täytti erään akkunasyvennyksen, ja veti tytön vierelleen. Sitten hän jatkoi: "Salli minun vain kertoa, sulle, miten kaikki on tapahtunut, etten näyttäisi, etten tuntuisi niin käsittämättömältä sinun silmissäsi, sillä jokaisella asialla on syynsä. En tiedä olitko sinäkin, mutta minä olin ainakin tietämätön siitä, että meidän kumpaisenkin isän kesken jo aikoja sitten oli päätetty, että meidän piti mennä naimisiin, ja samaan aikaan, jolloin minä ensi kerran tästä kuulin, — kolme vuotta siitä nyt on, ennemmin ei isä siitä sanaakaan hiiskunut — tuntui minusta ihan siltä kuin olisi sinua tyrkytetty minulle, ja tyrkyttämistä ei toki tarvitse sellainen tyttö kuin sinä eikä tyrkyttelyä myöskään suvaitse kukaan sellainen poika kuin minä; sitäpaitsi tahdon sinulle avomielisesti tunnustaa, että minulla mainittuun aikaan oli rakkaussuhde erään oman kylän tytön kanssa. Sinä näet etten koeta sinulle valhetella ja etten häpeä sanoa totuutta."
"Sen pitäisinkin kovin pahana. Tiedetäänhän, että te miehet usein seurustelette useamman kuin yhden kanssa ennenkuin kohtaatte sen, jonka kanssa sitten tahdotte elää saman katon alla."
"Sinä olet perinpohjin järkevä tyttö ja ymmärrät kai senkin, etten siihen aikaan voinut oikein tuota asiaa pitää kaikissa suhteissa sopivana."
"Eihän se olisi ollut oikeinkaan, että toisen kanssa seurustellessasi olisit ajatellut häiden viettoa toisen kanssa. Olisin kauniisti kiittänyt kunniasta astua sinun kanssasi alttarin eteen, jossa sinulla vielä olisi ollut tuo toinen tyttö mielessäsi; sellaisen täytyy olla kokonaan ohitse, sillä vaimo ei saa olla ketään toista alempana."
"Tuhat tulimmaista, kaikessa sinä olet oikeassa! Mutta nyt on tuo tuhma juttu jo aikoja sitten ollut kokonaan lopussa. —"
Sali siirtäytyi lähemmä ja laski kätensä Tonin olalle.
"Tuo sama tyttö on mennyt naimisiin vähäistä myöhemmin", virkkoi Toni nauraen, ennättäen vastata ennenkuin tyttö mitään kysyi. "Tuskin muistan miltä hän näytti. Nykyään en enää ole mikään tämänpäiväinen jänis ja nyt tiedän mitä teen, ja nyt, Sali, jos vain sinä olisit kanssani samaa mieltä, ottaisin sinut vaimokseni, olisipa se sitten meidän kumpaisenkin isälle mieluista tahi ei!"
"Tuo on tottelemattoman lapsen puhetta! Siinä olen aivan toista mieltä kuin sinä. Jos minun isäni tahtoo, jos sinun isälläsi ei ole mitään sitä vastaan ja jos sinä olet siihen tyytyväinen, —"
"Se riittää jo, tyttöseni! Oi oma tyttöni!" huudahti nuorukainen ja sulki hänet syliinsä ja painoi huulensa hänen huulilleen.
Muutaman silmänräpäyksen pysyi tyttö, aivankuin säikähdyksissään ja arkaillen, liikkumattomana; sitten torjui hän nuorukaisen luotaan ja nousi äkisti ylös. "Sinä olet ilkeä! Nyt on aika juosta hakemaan isää." Näin sanoen livahti tyttö tuvasta ulos.