Pöydän ääressä oli puhe tosiaankin käynyt lystikkääksi, mutta Olutjuusto-Martelin otsalla ei ollut minkäännäköistä kirkasta pisaraa, vielä vähemmän verta.
Sternsteinin isäntä tyhjensi lasinsa yhdellä siemauksella ja sitten vilkutti siirollaan olevia silmiään pöydän ääressä istujille, ikäänkuin huomauttaen: Katsokaa, miten maksan sen hänelle takaisin!
"Kuulen kai huonosti?" virkkoi hän ivallisesti. "Tai onko hän todellakin äsken puhunut lastenkasvatuksesta? Mitä hän sitten on kasvattanut? Tytön. Kun tuollainen äiditön lapsi astuu ensi askeleen, kaatuu se heti ruohikkoon. Sellaisen kasvattamisessa ei kysytä mitään taitoa. Että hän vielä uskaltaakin puhua siitä sellaiselle, joka ymmärtää poikien kasvatusta!"
"Kuten kolme vuotta sitten on osottautunut."
"Niin onkin, olen pitänyt häntä ankaran valvonnan alaisena, painanut peukaloni hänen silmilleen."
"Niin, ja siitä ovat sekä hänen silmänsä että housunsa käyneet sinisiksi". [Itävallassa käyttää jalkaväki sinisiä housuja.]
"Ethän sinä tiedäkään, sinä pässinpää, että silloin nappasin kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Hänet olen erään tyhmyyden vuoksi lähettänyt pois näkyvistä ja sinusta olen hankkinut itselleni rauhan, ettet aina jaarittelisi minulle talonpidosta luopumisesta!"
Olutjuusto-Martel pani suunsa ystävällisesti nippuun. "Nuo kaksi kärpästä myönnän sinun napanneen, mutta poikasi ei ole totellut sinua eikä tee sitä vielä tänäkään päivänä."
"Olutjuusto-Martel!"
"Mitä sitten? Ei sinun tarvitse noin vilkuilla pojan pöytään päin.
Hän ei istu sen ääressä; jos hän istuisi siellä, en olisi tullut sitä
sanoneeksi ennen häntä. Mutta siitä olen varma, että hän ei tottele!
Tee hänelle nyt samaa mitä silloinkin, hän sanoo sinulle taaskin: en!"