"Kettu hiipii jälleen vanhoja jälkiään myöten", murahti Sternsteinin isäntä itsekseen.
"En tahdo loukata sinua", jatkoi Pitkä jälleen, "mutta voinpa lyödä vaikka vetoa siitä!"
"Sinä olet se, joka vedonlyönnissä häviät, mutta mitä lupaat?"
"Kaksi ruskeata hevostani, nuo, jotka ovat tuolla ulkona vaunujen edessä, sinun laihinta lehmääsi vastaan."
"Sinä olet narri! Niin pyhästi kuin koskaan lupaan että ne vielä tänään ovat valjastetut minun vaunujeni eteen."
"Minä taas vakuutan sulle, että ne jäävät valjaisiinsa!"
"Niihinhän ne jäisivät niin toisessa kuin toisessakin tapauksessa", huusi joku pöydän äärestä. "Itsehän sanoit vedonlyöntiä ehdottaessasi: nuo, jotka ovat tuolla ulkona vaunujen edessä, ja vaunujen edessä ne ovat valjaissa."
"Tosiaankin", myöntelivät useat muutkin, "valjaat kuuluisivat myös peliin!"
Sternsteinin isäntä katsoi olkansa yli kierosti Olutjuusto-Marteliin.
"No, mitäs tuumit? Uskallatko vielä ruveta vedonlyöntiin?"
"Pysyn tarjouksessani."