Olipa siis kuitenkin niin käynyt!
Kiitollinen, melkeinpä harras tunne valtasi hänet; kiitollinen, hän ei itsekään tiennyt ketä tai mitä kohtaan; aurinkoako kohtaan, joka valaisi kaikkea niin lämmittävästi ja ystävällisesti, ilmaako kohtaan, joka kaikkialla leyhyi ja liikehti, kylääkö kohtaan, kukkulaa, sinistä taivasta, koko tuota ihanaa, säteilevää maailmaa kohtaanko —? —
Hän pani kädet ristiin rinnalleen. Kauan pysyi hän tässä asennossa, mutta sitten äkkiä kavahti nauraen ja huudahtaen ylös. Nuori isäntä seisoi hänen takanaan ja oli molemmin käsin ottanut häntä kainaloista kiinni.
XXII.
Kuukaudet kuluivat, Sternsteinin vanha isäntä ja nuori emäntä olivat lukemattomat kerrat, toisiaan etsimättä tai välttämättä, sattuneet toistensa tielle; tosin huomasi isäntä sen epäsuopean katseen, mikä häneen joka kohtaamalla sivultapäin osui, mutta se ei kumminkaan pannut häntä miettimään, miten se aina pysyi samanlaisena ja muuttumattomana sittenkin kun hän julkisesti käänsi yhä ivallisemmin kasvonsa siihen päin. Ompa jo suukopua pidettykin, ja jos sellainen vielä tulisi kysymykseen, niin pitäisi vanhus kyllä huolen siitä, että se jäisi tyhjiin sanoihin; siinä hän on vielä se — vanha.
Oli muuan kirkas ilta, jolloin vanhus omilla vaunuillaan palasi takaisin Schwenkdorfista, jossa hän oli käynyt tapaamassa Olutjuusto-Martelia; hän antoi hevosen mielensä mukaan ravata pitkin tietä, tuprutteli piippuaan ja katseli mielihyvällä verkalleen ohitse siirtyviä majoja, puita ja mäkiä. Kun hän Zwishenbühelissä kääntyi sillalle päin, kahahti pensaikossa jokin, ja vaikkei hän ollutkaan vähääkään taikauskoinen, säikähti hän kuitenkin hämärässä nähdessään vanhan vaimon haahmon, joka piti laihoja käsivarsiaan viittovin liikkein ojennettuna häntä kohden, rientävän ajopelejä vastaan; mutta ääneensä ratkesi hän nauramaan tuntiessaan tulijan vanhaksi Katheliksi.
"Pysähytä!" huusi tämä puolikovaa. "Pysähytä, isäntä!"
"Ptruu, tamma! No, mikä nyt sitten on hätänä? Vääristelethän vallan kuin noitatemppuilija!"
"Minun täytyy sanoa sinulle jotakin. Pyhä Maaria ja Joosef!"
"No, älä nyt huuda kaikkia pyhimyksiä. Mitä on tapahtunut?"