"Sinun rautainen raha-arkkusi, — sitä ei ole sinulta varastettu —"
"Luulenpa ettei kukaan sitä säkkiinsä pistä."
"Mutta pois se on viety."
"Oletko järjiltäsi? Kuka siihen olisi voinut koskea?"
"Emäntä —"
"Voi sun vietävä", kivahti vanhus, "se hiiviskelijä, se varas, minun omaisuuteni hän anastaa, se —"
Kathel pani kätensä ristiin. "Jumalan tähden, isäntä, älä huuda niin kovaa, muutoin rientävät ihmiset kylästä tänne tai kuuluu se ylös hoviin asti, ja joku voisi tulla katsomaan mitä täällä tapahtuu; juorujen kantaminen ei ole tapani ja jos joku minut näkisi täällä, ajettaisiin minut vielä vanhoilla päivilläni tuolta pois. Sallihan mieluummin minun kertoa miten se on tapahtunut."
"Puhu", ärjäsi isäntä.
"Sinä olit tuskin lähtenyt, kun emäntä kutsuu Michlin, Vastlin, Heinerin ja Seffin saapuville ja käskee nämä toimittamaan rautaisen raha-arkun pois sinun eläkehuoneestasi."
"Minne? Minne?"