"Kuuleppas vaan, sinä tiedät sen jo ennenkuin vielä olet katsonut ympärillesikään huoneessasi! No, sitä arvoitusta ei ole vaikea arvata; sitä tietä, jota sinä tulet, ei ole kulkenut kukaan muu kuin vanha Kathel, se juorukello."
"Hän on kunniallinen nainen ja täällä hovissa vanhaksi tullut."
"Ja jos minä tahdon, ei hän täällä enää tule päivääkään vanhemmaksi!"
"Ajatko hänet pois?!" tiuskasi vanhus hampaitaan kiristäen.
"Jos hän olisi sanonut sinulle sellaista, mitä sinun ei tarvitsisi tietää, niin en hetkeäkään epäröisi, mutta koska hän on sinulle sanonut vain sen, mikä pysyy julkisena asiana, niin ei asia minusta ole niin suuren melun arvoinen. Aika lailla minä häntä kovistan petollisuutensa vuoksi, en enempää."
"Niin, ole niin armollinen ja myöskin niin hyvä ja toimita heti huomisaamuna minun rautainen raha-arkkuni jälleen sinne, mistä sen tänään olet pois raahauttanut."
"Se on juttu. Se jää sinne missä se on."
"Tahdotko pidättää sen minulta, varas?!" ärjäsi vanha isäntä, kohottaen nyrkkinsä vaimoa vastaan, joka peräytyi askeleen, ei uhkauksen vaan häväistyksen vuoksi. Isäntä antoi kätensä vaipua alas ja lausui pilkalliseksi: "Luuletko siitä mitään hyötyväsi, tyhmä? Eikö sinulta puutu avain? Sitä minä en sinulle luovuta!"
"Pidä se vaan hallussasi", virkkoi Helena ylpeästi. "Minä tahdon järjestystä, en sinun omaasi! Arkku on hyvässä säilössä meidän luonamme ja avain sinun luonasi. Sinä olet vanha mies, sinä voisit helposti joskus jättää sen lukitsematta, hukkaisit siitä jotakin tai anastaisi sieltä vieraan käsi; silloin täytyisi päällimäisten kääntyä alimaisiksi, santarmit tulisivat taloon ja palvelijat joutuisivat ikävän epäluulon alaisiksi. Parempi katsoa kuin katua! Me emme koske sinun omaasi, mutta eihän se ole muuta kuin kohtuullista, että tiedämme mihin sinun rahasi joutuvat. Voisithan sinä muistamattasi tehdä ostoksia ja kauppoja ilman kirjallista kuittia, antaa petkuttaa itseäsi, ja lopulta et enää tietäisi mihin rahat ovat joutuneet, ovatko velkojat, jotka ilmottautuvat, myös oikeat ja mistä velalliset on etsittävä. Senvuoksi kuuluu arkku sinne, missä se nyt on, eikä se ole viimeinen mikä talteen on otettava, jos tuolla tavoin edelleenkin menettelet. Katsohan tuota hevosparkaa tuossa, siinä se vielä seisoo nääntyneenä hurjasta ajosta mäkeä ylös; jos sinä hevosia ja härkiä tuolla tavoin pitelet, niin en voi sallia viattomain eläinten kärsiä sellaista, vaan on nekin pian siirrettävä meidän navettoihimme ja talleihimme."
"Ottaisitko sinä vielä karjanikin minulta?!" Emäntä käänsi hänelle selkänsä ja astui porstuaan; yhden katseen hän vielä loi vanhukseen olkansa takaa, ja vaikkei tämä sen ilmeen hämäryydestä voinut mitään erottaa, käsitti hän sen kuitenkin yhtä varmaksi kuin pilkalliseksikin kysymyksensä myöntämiseksi. "Oh, sinä!!"