Vanhus huudahti ja sitten, heristellen molempia yhteenpuristettuja nyrkkejään poislähtevän jälkeen, huohotti. "Kaikkiko — kaikki — ottaisit minulta?! — Siitä hyvästä minä otan siunaukseni pois — talosta ja tavarasta, maasta ja mannusta! Talosta — ja tavarasta — maasta ja mannusta!"
Horjuen asteli hän eläkerakennukseensa. Kun ruskea tamma hetkisen oli miettiväisenä seissyt paikallaan ja tämän jälkeen voimallisesti pudistanut päätään, kuten kärpästen kiusaamana, seurasi se hitaasti perässä vaunuineen.
* * * * *
Oli kolmas yö tämän jälkeen, kuu paistoi makuukamariin, Sternsteinin nuori isäntä haukotteli vuoteellaan ja emäntä kysyi omalta vuoteeltaan: "Kuuleppas Toni."
"Mitä?" kysyi tämä.
"Oletko viime öinä nukkunut hyvin?"
"Niinkuin pölkky."
"Etkö ole kuullut mitään?"
"En äännähdystäkään. Mitä se sitten olisi ollut?"
"Ehkä se oli vain minun kuvitteluani."