Tuskin huomattavasti liikauttaen päätään osotti tyttö kuulevansa.
"Pyydän sinua", jatkoi nuorukainen, "katsomaan minkä hellän jumalanäidin ne ovat asettaneet tuonne minun vierelleni."
Tyttö tarttui veikistellen esiliinaansa ja kohotti sen kasvoilleen peittääkseen sillä toisen kätensä, jonka hän asetti suulleen. "Se on hyvä, erotukseksi muista", kuiskasi hän.
"Jos sinun puolipyhimyksesi asetettaisiin hänen syliinsä, niin olisi pitkäperjantai-kuva valmis; katuvaisiin parannuksenteko-ajatuksiin nuo kaksi kannustavat."
Helena nauraa hihitti esiliinaansa.
"Vielä yksi asia, Leena. Tule huomenna!"
"Tokko päässen."
"Asia ei ole mikään turhanpäiväinen".
"Sittepähän nähdään."
"Jumalan haltuun."