"No, rakas lapseni, voitko todella kuvitella, että nuori mies hänen asemassaan saattaisi vaieta, jos hänellä on toiveita päästä naimisiin perijättären kanssa. Voit olla varma, että hän täysi-ikäiseksi tultuasi esittää vaatimuksensa, joskin hän siihen asti pysyy hiljaa. Se tapahtuu…"
"Vuoden päästä", huokasi Grace.
"Mitä pikemmin siis kohtaat vaikeuden, sitä parempi. Juttele asiasta isällesi nyt, kun minä olen täällä, ja jos Graceni tarvitsee suojelijaa, on hänellä vanha, uskollinen everstinsä."
"Rakas kummi-isä, oletpa sinä ystävällinen", mutisi Grace ja suuteli vanhan soturin ahavoittunutta kättä.
Eversti puhui kotimatkalla vähäpätöisistä asioista.
"Onko isä matkustanut Scadleighiin?" kysyi Grace neiti Darnelilta puolisella.
"Hän on matkustanut Lontooseen", vastasi tämä.
"Lontooseen?"
"Niin, hän ja lady Darnel matkustivat senjälkeen, kun sinä ja eversti olitte lähteneet. Heillä oli hyvin kiire ehtiäkseen pikajunalla."
"Mutta isä ei virkkanut siitä sanaakaan aamiaispöydässä!"