Mutta eivätkö vanhat ole viisaita?
Ovat, lapseni.
Silloinhan heidän pitäisi ymmärtää kuinka se löydetään.
Lapsi, onnen löytäminen on niin yksinkertaista, ettei siihen tarvita viisautta, — mutta sitä eivät viisaat tiedä. He unohtivat sen kun tulivat viisaiksi. Siksi he aina vain etsivät, vaan eivät löydä.
Isoäiti, sinä olet varmaan vieläkin yksinkertainen, sillä kasvosi ovat kirkkaat, niinkuin olisit onnen löytänyt?
Olen, lapsi.
Olenko minä sitten viisas, kun kasvoni ovat usein synkät kuin niiden, jotka ovat vastaani tulleet?
Isoäiti hymyili ja virkkoi: Sinun pieni järkesi on aina valveilla ja keksii aina uusia keinoja uusien pikku onnien löytämiseksi ja on niistä huolissaan, — mutta sinun sydämesi vielä nukkuu. Siinä sinä olet niin: kuin ne viisaat. Mutta kun sinun sydämesi herää, lakkaa sinun pieni pääsi viisastelemasta ja sinä tulet yksinkertaiseksi kuin isoäiti.
Sittenkö löydän onnen?
Sitten.