Näin Cygnaeus. Hallitus sai kahdeksantoista muuta lausuntoa, mutta
Cygnaeuksen suunnitelmia pidettiin parhaimpina ja täydellisimpinä.
Hänelle annettiin siitä syystä stipendi, jolla hän voi matkustaa
ulkomaille tutkimaan sikäläisiä kansakouluoloja. Toisin sanoen
Cygnaeuksen ehdotuksia ruvettiin heti käytännössä toteuttamaan.

* * * * *

Kuka oli tämä Cygnaeus, joka oli niin paljon miettinyt kansakoulukysymystä, joka kykeni niin perinpohjaisen ehdotuksen kansakouluasiassa tekemään? Kuinka hän oli tullut niin paljon tutkineeksi kasvatuskysymyksiä ja tullut niissä tuloksiin, jotka osalta vasta kymmeniä vuosia myöhemmin, osalta vasta aivan äskettäin ovat heränneet ikäänkuin uusina totuuksina suuren maailmankin kasvattajain keskuudessa?

Cygnaeuksen nuoruus ja tutustuminen kasvatusoppiin.

Uno Cygnaeus oli pappi. Jättäessään mietteensä senaattiin hän asui Pietarissa, oli siellä Marian suomalaisen kirkkokoulun johtajana, tämän kirkon ylläpitämien koulujen tarkastajana sekä Pietarin eri oppilaitoksissa olevien Suomalaisten uskonnonopettajana. Hän oli jo tällöin iäkäs mies.

Uno Cygnaeus oli lääninrahastonhoitajan poika Hämeenlinnasta, syntynyt 1810. Vaikka isä kuoli pojan ollessa vasta 8 v. vanha, pääsi hän kuitenkin kouluun. Aluksi ei edistys siellä ollut kehuttava. Mutta kun hänen työhalunsa sitten heräsi, oli menestys varma. Hänen työtarmoaan kuvaavat hyvin hänen elintapansa. Talossa, jossa hän asui, pidettiin kestikievaria. Illoin siellä aina oli paljon vieraita, melua ja hälinää, niin ettei läksyjen luvusta tahtonut tulla mitään. Mutta kun hän tahtoi tehdä työtä, pani hän maata jo klo 1/2 6 seuduissa iltapäivällä voidakseen nousta ylös jo klo 1/2 1 tai 1 yöllä, jolloin talossa kaikki oli hiljaista ja rauhallista. Nyt ei häntä mikään häirinnyt, ei myöskään mikään houkutellut ulos. Hän luki ja edistyi ihmeteltävän hyvin.

Suoritettuaan ylioppilastutkinnon, hän epäröi kauan, mitä ruveta lukemaan, mille alalle elämänsä suunnata. Hän kävi kuuntelemassa milloin mitäkin luentoa, päättäen vihdoin ruveta lääkäriksi. Siinä mielessä hän lueskeli muutamia vuosia. Mutta aineeseensa hän ei voinut innostua. Kun tämän lisäksi hänelle rahansaanti oli niukanpuolista lääkärin pitkää uraa varten, päätti hän muuttaa alaa ja niin Cygnaeus rupesi lukemaan jumaluusoppia. Ja papiksi hänet vihittiin 1837.

Niissä toimissa, joihin hän nyt joutui, hän oli paljon tekemisissä rahvaan kanssa. Hän tuli hyvin läheltä näkemään, miten tietämättömyys rehoitti kaikkialla. Viipurin kirkkoherran apulaisena ollessaan — se oli hänen ensimäinen virkansa — hän sai pitää rippikoulua suomalaisen seurakunnan tytöille. Siitä hän itse kertoo:

»Eräänä maanantaina sain rippikouluun vastaanottaa 160 tyttöä, jotka seuraavaksi sunnuntaiksi piti valmistettamaan H. p. ehtoolliselle laskettavaksi. Minä olin kuin tulisilla hiilillä enkä tietänyt, mihin toimiin piti ryhtyä. Minun käsitykseni kansansivistyksestä ja rippikoulusta olivat niin ylen suuret ja epäkäytännölliset kuin suinkin saartoivat. Tämmöisellä mielialalla rupesin koettelemaan lapsien sisälukua, ja kun heidän taitonsa ei tyydyttänyt edes vähimpiäkään vaatimuksia, ryhdyin siihen keinoon, että ensimäisenä päivänä valikoitsin joukosta huonoimmat ja erotin koulusta kaikkiansa noin 100 lasta. Tämä teko herätti hämmästystä, joka ensin ilmeni nurkumisena sekä virkakumppanieni että vanhempien puolelta. Seuraavana päivänä pantiin taas pari kymmenkuntaa menemään, ja sitten alkoi varsinainen lukeminen. Alotin raamatunhistorialla, joka siihen asti ei koskaan ollut kysymykseen tullut ja siitä syystä oli lapsille -— joitakin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta — aivan uutta. Kun tiistaina ja keskiviikkona olin hirveissä tuskissa reutonut raamatunhistorian kaikkein tärkeimpäin paikkain läpi, alkoi Lutherin pienen katkismuksen kyseleminen tahi oikeammin selittäminen. Hyvin harvat lapsista osasivat tehdä selvää yhdestä ainoastakaan lauseesta, jos kohta mitä suurimmalla näppäryydellä lukea lopottivatkin kysymyksen ja vastauksen yhteen jonoon. Minun levottomuuteni ja tuskani kasvoi tunti tunnilta. Hikoilin kuin päiväläinen auringon helteessä, mutta pitkitin aamusta varhain myöhäiseen iltaan niin paksussa ilmassa, että se olisi voinut tukehduttaa koko joukkiomme. Lapset ihmettelivät sitä, ettei 'Lasten paras tavara’ (Gezeliuksen katkismus) ensinkään tullut kysymykseen, ja että luettiin ainoastaan Lutherin pientä katkismusta, jonka he jo aikoja sitten olivat lukeneet ja omasta mielestään osasivat niinkuin viisi sormeansa. Aika kului lauvantain puolipäivään, jolloin päätös oli annettava, kutka ja miten monta ripille laskettaisiin. Minä menin kirkkoherran, tohtori Ottelinin luo, ja ilmoitin hänelle arveluni ja huoleni, lopettaen sillä, etten hyvällä omallatunnolla saattanut ripille laskettaviksi esittää useampaa kuin 38 — —.»

Vaikka Cygnaeus näennäisesti esiintyi näin jyrkkänä ja kovana, oli hän syvästi myötätuntoinen vähäosaisia ja ruumiillista työtä tekeviä kohtaan. Jo pikkupoikana hän oli usein kulkenut isänsä kanssa käsityöläisten toimia katselemassa. Oli käynyt rakennuspaikoilla, pajoissa. Oli mieltynyt heidän töihinsä, oli oppinut pitämään näistä ihmisistä. Mutta sitten ylioppilasaikoina, iloisessa Helsingin elämässä, kuten hän itse kertoo, kaikki sellainen unohtui. Hänen vanha myötätuntonsa vähäosaisia kohtaan heräsi kuitenkin heti hänen jouduttuaan nyt työssään alituiseen kanssakäymiseen rahvaan kanssa. Mutta hän ei toistaiseksi keksinyt mitään keinoa auttaakseen sitä kurjuudesta ja tietämättömyydestä.