Vastaiseen opettajatoimeen Cygnaeus sai kokemusta jo ylioppilasaikanaan, jolloin hänen elatuksensa ansaitakseen tuli antaa yksityistä opetusta. Viipurissa hän oli vähän aikaa yksityisenä opettajana eräässä koulussa ja mieltyi suuresti siihen toimeen. Kokonaan opettajaksi hän ei kuitenkaan vielä päässyt siirtymään. Kohtalo vei hänet kauas pois omasta maasta, Silkan saarelle Pohjois-Amerikan läntisimmälle rannalle. Tämä osa Amerikaa, kaukainen Alaska, kuului näet siihen aikaan vielä Venäjälle ja sinne, Venäjän luterilaisten alamaisten papiksi, lähti Cygnaeus, asettuen asumaan, kuten sanottu, Sitkaan.
Siellä olostaan hän kertoo:
»Kun jokapäiväisessä seurustelussa tulin näkemään mitä erilaisimmalla sivistysasteella olevia ihmisolentoja, alhaisimmalla, melkein tykkänään eläimen kannalla olevista muutamiin yksityisiin asti, joilla oli kaikkein hienoin salonkisivistys, niin minussa heräsi se ajatus, että kasvatuksella kodista alkaen koko koulu- eli kehitysiän läpi on ääretön merkitys.» — Tätä ajatusta hän sitten yksinäisillä kävelyretkillään pohti ja yhä enemmän sijaa sai hänen mielessään kansanopetuksen suuri aate.
Tärkeimmäksi valmistuskaudeksi suureen tehtäväänsä Cygnaeukselle tuli olo Pietarissa. Oltuaan vähän aikaa ruotsalaisen seurakunnan kirkkoherran apulaisena hän tuli ylempänä mainittuun virkaan, suomalaisen kirkkokoulun johtajaksi. Tämä koulu oli siihen aikaan vain poikia varten. Hän puuhasi siihen lisäksi tyttökoulun, valmistavan pienten lasten koulun sekä Pietarissa oleville lukuisille suomalaisille lapsille sunnuntaikoulun.
Näissä toimissa hän tutustui tarkoin koko Suomen kansan sivistystasoon. Pietariin tulvaili väkeä Suomen kaikista osista ansiotöihin. Cygnaeus itse kertoo, että kaikenkarvaisia keinottelijoita kulki ympäri maan hankkimassa pietarilaisille käsityöläismestareille oppipoikia luvaten heille loistavaa tulevaisuutta. »Näin uskotellen houkuteltiin pian lapsia reki tahi rattaat täyteen, viekoteltiinpa usein matkarahaakin köyhiltä vanhemmilta, jotka olivat iloisia, kun heidän lapsilleen muka toimitettiin loistava tulevaisuus tai kun ainakin pääsivät heitä ruokkimasta ja vaatettamasta. Tällä tavalla Pietarin työpajat tulivat täyteen Suomen lapsia, joiden asema todellakin oli sydäntäsärkevä. Kiitettävinä poikkeuksina tosin olivat käsityöläisistä ne, jotka pitivät oppipoikiansa hyvin, vieläpä erittäin hyvin, mutta yleensä oli lapsiraukkain tila sekä aineellisessa että henkisessä suhteessa kurja. Valitettavasti laahattiin tähän suurkaupunkiin sellaisiakin, jotka viskattiin suoraan paheitten luoliin ja niissä tavallisesti hukkuivat kurjuuteen.»
Tämän väestön tila oli siis kaikkea muuta kuin kehuttavaa. Sen elämää tarkastellessa täytyi taaskin huomata, mikä merkitys kasvatuksella on ihmisten elämään.
Pietarissa Cygnaeus oli kaksitoista vuotta. Sen ajan kuluessa hän ehti täydellisesti perehtyä käytännölliseen opettajatoimeen. Lisäksi hän tutustui suuriin aatteisiin, jotka ulkomailla raivasivat itselleen tietä kansansivistyksen vainiolla. Pietarissa asui eteviä saksalaisia kasvatusopin tutkijoita ja koulumiehiä. Seurustellessaan heidän kanssaan ja lukiessaan parhainta kasvatuskirjallisuutta Cygnaeus vakiintui vähitellen mielipiteissään, mitä päämääriä kansansivistystyölle pitäisi asettaa ja kuinka työ näiden päämäärien saavuttamiseksi oli käytännössä järjestettävä.
* * * * *
Kaikki nämä tiedot ja kokemukset sai Cygnaeus käyttää kansansa hyväksi, kun hänet, kuten aikaisemmin on kerrottu, kansakouluasiasta antamansa lausunnon nojalla hallituksen toimesta lähetettiin ulkomaille asioihin vielä täydellisemmin perehtymään.
Cygnaeus ulkomailla.