"Minä tahoon Aagotin kanssa haastaa, johan minä sen sanoin," vastasi
Aamund kiivaasti.
"Minä en tiedä mitä te tahdotte," sanoi tyttö vihdoin rohkeammin. "Jos teillä on jotain puhuttavaa minun kanssani, niin ei suinkaan se ole niin tärkeätä, ett'ette voi huomiseksi odottaa? Minä olen väsynyt, minä menen maata nyt."
"Saat tehdä niin, mene vaan," sanoi Niilo tyynesti ja valmistihe lähtemään samaan aikaan kuin tyttö.
"Sinä annat lupaa vallan kun olisit isäntä talossa, sinä!" tiuskasi
Aamund ja astui syrjään seuratakseen veljeä.
"No, nyt he käyvät toistensa kimppuun," huusi Lauri ja nauroi, jotta hän oli vähällä tukehtua.
"Voinhan minä yhtä pian tulla isännäksi talossa kuin sinä," sanoi Niilo tyynesti.
"Herra Jumala," huudahti Aagot, "muistakaahan toki että isänne vielä elää.
"Aivan niin! ja hän elää vallan terveenä," kuului sängystä. "Jos olette aikoneet hautajais-olutta minulle panna, niin totta tosiaan juon sitä itse." Ja niin Lauri taas nauroi että ähkyi jälestäpäin.
"Minä en ole sitä ajatellut," vastasi Aamund uhkamielisesti.
"Mitä sinä sitte ajattelet?" kysyi isä ja kääntyi kiivaasti. "Jos tahdot tytön, niin ota hänet. Ei sukulaisuus esteenä ole."