"Ka jopa se tuli." Olli äänsi sen kuin jotain sanoa tokaistaksensa.
Miehet siinä panivat tupakkaa ja puhuivat keskenään sanasen:
"Se tää Olli on asunut näitä mökinmaita tässä… mökin- … mökinmaita tässä", alkoi Hukka jo selittää Saukolle asiaa. Kauppapuhelu alkoi siitä verkalleen sukeutua. Saukko jo silmäili tupa-pahasta, ja Hukka kehui tavaraansa: mökinmaita, sen peltoja ja muuta:
"Ne ovat… nää niinkuin tään mökin pellot tuota… ne ovat kasvaneet… tälle niinkuin Ollillekin… kovasti viljaa…"
Sen viime sanan hän tapansa mukaan painosti ja lausui tokaisemalla.
"Viljaa… viljaa ovat kasvaneet", toistella hoki hän sitten, imaistuansa savut välillä, ja muuttuneella äänensävyllä hän selitti:
"Vaikka tällä Ollilla ei ole ollut antaa pellolle kylliksi sitä… kuinka häntä sanoisi… sitä särvintä… eli niinkuin tätä lantaa…"
Marin yksinäinen huokailu ikäänkuin keskeytti. Nyt hän jatkoi:
"Lantaa ja…"
Se oli vielä äskeisen ajatuksen jatkoa. Siinä sai hän toki uuden kiinni ja käänsi äkkiä:
"Ja sitten hänellä… tällä Ollilla tarkotan… ei ole ollut oikea… niinkuin talon muokin väärti sekään pellon muokki… pellon… pellon kyntö ja muokki…"