Oli syntyä taas äänettömyys. Saukkokin näytti mietiksivän asiaa tai muuta. Vihdoin nureksi Mari äskeisen puheen johdosta, kuin itsekseen ja kuin selitellen:
"Ka mistäpäs ne tässä köyhyydessä kaikki olisi laittanut niinkuin talolliset… joille Herra on siunannut."
"Tuota… Että tuota noin", alkoi siihen Ville Hukka hokea, aikoen jatkaa. Mutta hänet keskeytti nyt Saukko, joka asiaa eduksensa kääntäen äskeisen lantapuheen johdosta mietiskeli:
"Ka ne ovat sitte ihan tyhjiksi imetyt koko pellot. Niin jotta niillä saa alkaa ihan alusta kuin aholla… Vai mitä sinä itse siitä arvelet, Olli?"
"Ka…"
* * * * *
Ne olivat siinä jo hyvät aikansa hieroneet kauppaa, tinkineet, myöjä kehuen, ostaja morkkaillen sitä mukaa. Ääneti ja kumaraisena seurasi lattiaan tuijottaen Olli keskustelua, minkä siitä korva kuullaksensa otti. Saukko kopisteli nyt kirveshamaralla tuvan seiniä, niiden lahonneisuutta tutkien.
"Laho on… Joku hirsi voi ehkä kelvata saunahirsiksi", moitiskeli hän.
Likipitäistä totuutta hän siinä nyt puhuikin.
"Ka… Kah", yritteli Hukka, kun ei tiennyt millä nyt se lahous-asia korjata. Toki sai hän taaskin kokoon mitä sanoa, ja ilmoitti äkkiä:
"Ka jos et osta, niin…"