"Herra-isä!… Isä!" pääsi Siljalta. Ja häntä alkoi vapisuttaa:
"Mikä ihme teidät nyt tänne!" hoki hän siinä kuumetessansa, puuhaili ja touhusi peitellen yhtä ja toista.
"Ka sitä oli vähä asiaakin", sai jo Olli virketuksi. Ei hän siinä jaksanut huomata mitään outoa ja erikoista Siljan oloissa. Toistahan se tietysti oli kaupungissa kuin siellä maalla, eikä hän edes tarkannutkaan mitään. Tapansa mukaan tuijotteli taas kumarassa istuksien alas lattiapalkkiin.
"Hyvä-isä kuitenkin!" toisteli Silja ja alkoi aivan huomaamattansa tulla hysteeriseksi, hermostuneeksi ja kuumeiseksi.
"Ja kuka teidät tänne neuvoikin?" hätäili hän siinä jo.
"Ka siellä poliisikamarissahan ne…"
"Häh?"
Aivan hän lensi punaiseksi. Jokohan ne sanoivat siellä!
"Nuokin vaatteet, paholaiset!" suututteli hän tuskastuneena ja viskoi huonekaluilla vetelehtiviä hameitansa kasaan. Posket olivat kuumat. Jotain oven raosta keittiöön emännälle kuiskattuansa meni hän taas siihen poliisikamari-asiaan, udellen hermostuneesti:
"Niin jotta mitä, isä?… Jotta mitä ne siellä poliisikamarissa sanoivat?"