Ja se vain väänsi häntä syleilyihinsä. Nyt hän jo riuhtautui irti ja raivoten uhkaili:
"Paholainen!… Päästä!… Tahi kun tuolla nyrkillä lasken vasten naamaasi, niin näet siinä… Akallinen mies vielä… Ptyhui!"
* * * * *
Mutta vähitellen he taas sopivat, kun se hyvitteli ja sovitteli ja näytteli jo rahakukkaroansa, hyvitellen:
"Katsohan, Silja, tätä… Siinä sitä on…"
"No… jos olet kiltti, niin… oletko kiltti?" alkoi silloin jo tyttö maireasti tinkiä. Lupasihan se olla ja antoi oitis kaksikymmentä.
"No, Silja!" vetäsi se jo hänet polvellensa, ja hän suostuikin istumaan. Hyvänähän se pitikin, eikä ollut raaka kuten useat muut. Mitäpä siinä siis. Kaksikymmenmarkkasta kädessään venytellen, surullisesti siihen katsoen, jatkoi hän kuin lapsi, joka mairitellen jotakin anoo:
"Niin mutta…"
Hän huokasi siinä ja pysähtyi.
"No mitä?"