Mutta ei sitä vaan tahtonut puhetta nyt tarpeeksi riittää, jos mieli pitää Ollia asiasta loitolla. Selvästi sen tajusi, että se siitä aikoo puhua, vaikka se ei vielä alkuun pääse. Ei se muutoin noin synkkänä istuisi ja miettisi siinä.
"Vai kuinka sinä Olli arvelet… Kuin-, kuinka sinä arvelet, Olli?" hoki hän siinä touhutessaan ja puheen puutteessa umpimähkään.
"Niin jotta mistä?" tarttui vihdoin Olli. Hänkin kysäsi sen vain jotain vastataksensa.
"Ka siitä… tästä… niinkuin tuota…" Hän joutui hieman pulaan, ei ollut selvillä mistä oli Ollin arvelua tiedustanut, mutta selvisi toki oitis ja lasketteli kuin olisi juuri sitä asiaa kysynyt:
"Ka tästä niinkuin tään… tään Roivaan Pekan käräjäjutusta… Niin jotta ottaakohan tuo Roivaan Pekka ja niinkuin voittaa… Sen Närhin tytön asian… sen lapseneläkeasian niinkuin voittaakohan tuo…"
"Ka", yritti Oili, mutta jätti kesken. Ei hän tahtonut päästä asiansa alkuun. Se puhuikin nyt Hukka siinä ja touhusi ja selitteli nylkemistänsä. Viimein hän toki sai ilmoitetuksi vaivalloisen:
"Ka siitähän se Mari kärtti vielä puhumaan tästä mökin asiasta…"
Syntyi äänettömyys. Sen lopussa hän nyt lisäsi:
"Niin jotta jos se passaisi vaikka odottaa siksi kun Silja auttaa siinä maksussa…"
Lattian raossa mateli joku hyönteinen. Hän kiintyi sitä katsomaan.
"Mitähän se Hukka nyt sanoo?"