"Tuota noin… että tuota niinkuin Silja!" hapuili Ville Hukka jotain sanoja, millä kierrellä, mutta ei hän nyt löytänyt mitään mielestänsä sopivia. Olli koki jatkaa:
"Sille jo kirjoitettiin asiasta… Siljalle."
Se tuli niin vaivalloisesti, kuin vääntäen.
"No tuota… Että tuota", hapuili ja touhusi Ville Hukka kiertelyänsä, ja kun asia ei muulla kiertelyllä enää selvinnyt, lähti hän kamariin, sanoen kysyvänsä vaimoltansa. Oitis hän sieltä toki palasi ja nyt selitti:
"Se tuota tää eukko…"
Tuntui vaikealta se selitys. Hän hapuili sanoja, puuhaili asiaa ja mielialaansa hälventääksensä ja hoki:
"Tää… tää eukko se jo kuuluu sanoneen sen kaupan Saukon kanssa niinkuin umpeen… Umpeen .,. umpeen kuuluu sanoneen kaupan tää eukko jo…" vilkastui hän loppua hokien. Syntyi äänettömyys. Olli Varis painui vain syvempään kumaraan, Ville Hukka tunsi samalla asian painostavan häntä itseänsäkin ja hälventääksensä jotain, ottaaksensa osaa johonkin, alkoi hän kysellä jotain Marin jalkojen sairaudesta.
"Ka kipeäthän ne vaan ovat", tokaisi siihen Olli lyhyesti. Ville Hukka silloin neuvoa hoki:
"Sinun pitäisi niitä hieroa… niitä jalkoja, tarkotan… hieroa linjamentilla…"
Tuntui aivan hyvältä, kun sai siitä puheenaiheen, että voi selviytyä.
Entistä vilkkaammin touhusi hän ja toisteli hokien: