Kyllä kai se siis sittenkin totta oli.
"Ja markkinoilla!… Ja komeasti!"
Siis jossain markkinoilla se Antti Hoikka on sitä tavannut ja puhutellut. Herran kiitos että toki elää! Olli koki siinä pysytellä Simo Viikin rinnalla, raskaasti astua kumpsutellen.
"Ja rento peli ja reilu meininki pojalla!" kehui se nyt Kustin elämää. Siis ei köyhyydessä! Häntä hiotti vain se muassa-pysyminen ja kuuleminen.
"Vai ei hän toki puutteessa", ehti hän siinä pistää Simolle. Se innostui yhä.
"Vai puutteessa…! Eee, Olli! Ettäkö maailmantiellä terve poika puutteeseen joutuisi!… Sussaameri!"
Ja hän innostui omastakin puolestansa. Maailmallahan sitä näet hänkin eniten oli ja ylpeili sillä. Umpimähkään kehui hän Kustista jo:
"Rahaa pojalla kuin karvarilla härän vuotaa ja toista kiskoo ruunun selästä irti kuin lahtari nahkaa lehmän selästä."
"Ka!… Mikäpäs hänellä kiskoessa!" Niin oli hän herkkä kuin lapsi moiselle puheelle.
Ja se vielä selittikin mistä hän oli päättänyt, että Kustilla on paperirahaa kuin vuotaa: