"Jotta kun linjamentitkin loppuvat sieltä, missä niitä tarvitaan ja missä kipu on suurin, niin silloin… Että, Anna…" toisteli se ja jatkoi:
"Silloin ajavat väärät profeetat hyvän asian selässä, ja se, joka on
Mestari, on niiden kerinsaksi…"
Eivät ne nyt jaksaneet hänen tarkoitustansa ymmärtää. Hän lynkytteli jo sauvoinensa pois ja vannoi siinä mennessään kuin yksin:
"Mutta se pitää olla vielä niks!… Se kerinsaksi.."
Ovi sulkeutui hänen jälkeensä, ja Anna puheli:
"Olisi niin hyvä ja viisas mies, kun ei toisinaan ryyppäisi… Ja kun ei sitte väliin noin kummasti puhuisi, kun se nykyään on ruvennut…"
Hän pysähtyi, mietti jotain hajanaista, kuin jotain muistellen.
"Se näet", yritti hän ja taas muisteli, katse hajanaisena.
"Se näet kuuluu ruvenneen saarnaamaan uutta uskoa, tää Manu… Sitä… mitä se lie… sitä tämän ajan uskoa", hajaantui hän ja sekoittui tyyten ja istahti raukeana, jolloin väsyneet nivelet aivan rusahtivat. Siinä istuessansa hän vieläkin siitä Manu Juupan uudesta uskosta muisteli:
"Ne nää tehtaan akat siitä jo puhuivat, jotta ei se enää sen usko tätä oikeaa uskoa ole."