Niin oli rautainen Hornan hirviö hävittänyt vapaan, yksityisen ihmisen. Se oli kohonnut orjien omistajaksi keskelle vapaata yhteiskuntaa. Se irvisteli äärimäisen vapauden tanhualla, kuin suunnaton rautainen luuranko. Se irvisteli vapaudella — vapaudelle…
Tämän tajusivat myös ne orjat, jotka se oli sitonut pyöriensä ääreen, tai niellyt höyryäviin sisälmyksiinsä. He tunsivat yksinäisinä seisovansa aivan voimattomina ja siksi liittyivät he yhteen.
Niin syntyi joukkoihminen, Hornan luolan kömpelö jättiläissikiö.
Se uusi ihminen oli joukkoa ja joukko oli sitä. Sen tunteet olivat joukkotunnetta, tahto joukkotahtoa, teot joukkotekoja. Kaikki yksilöllinen surkastui, kuin tarpeeton elin, hitaasti, polvi polvelta. Uusi joukkoihminen ei ollut syntynyt pelkästä itsesuojelemisen vaistosta. Sen tunteiden, ajatuksien ja tekojen yhtäläisyyden oli luonut myös olosuhteiden luonnollinen vaikutus, elämän yhtäläisyys: "ympäristö", joka oli sama Hornan luolan jokaisella orjalla.
Tämä uusi ihminen otti nyt juuri ensimäisiä askeleitansa. Sen oli kantanut armoton äiti, Hornan luola, rautaisessa kohdussansa, höyryävässä haudassaan. Eivät valuneet sen sieluun äidin kohdussa emon armaat tunteet, vaan myrkylliset kaasut. Ei laulanut sen kehdon ääressä äidin lempeä ääni, vaan jyrisivät rautaiset koneet. Ei imettänyt sitä äidin lämmin rinta, vaan Hornan luolan rautaisista utarista täytyi sen niukka ravintonsa lypsää. Monesti sai se tuntea, kuinka armottomia ja kylmiä ne utaret olivat. Jokainen niistä puristettu pisara maksoi määränsä nälkäisen lypsäjän hikeä.
Niin kova oli joukkoihmisen kulku historian kohdusta täys'ikään.
* * * * *
Mutta oli yksi, jonka voima ja valta olivat suuremmat Hornan rautaisen jättiläisen valtaa. Se yksi oli kulta, se keltainen jumala, joka kullan temppelissä kieri maljasta maljaan, puhalsi tulen ihmishiileen, hallitsi maailmaa ja itse kieri sen orjana.
Edellä on jo kerrottu, kuinka se keltainen jumala oli sodan synnyttämän palon ajamana orjana kierinyt taitavan palvelijansa, parooni Geldnersin maljaan. Se oli kantanut hänelle asettimella Hornan luolan suunnattomat tehtaat…
Parooni Geldners oli nyt Hornan jättiläisen itsevaltias isäntä. Hänen käskystänsä seisahtui sen jokainen rautainen pyörä, jättiläismoukarit pysähtyivät ja tuli, joka sulatti raudan, sammui uuneissa. Hänen sormenvihjauksestansa alkoivat uunit taas puhkua uudelleen, pyörät pyöriä ja raskaat rautavasarat survoa petkelinä. Hänen tahtoansa totellen hallitsi ja kuritti Hornan jättiläinen joukkoihmistä, sitoi sitä kahleisiin, nujersi kilpailijoita, loi ja muodosti synnyttämänsä joukkoihmisen tunteita, haluja ja tekoja.