— "Heitä sinäkin, Maria Petrowna!… Heitä riiteleminen ja suutele minua… No Maanja [hyväilymuoto nimestä Maria]… suutele!… Kas niin!… Kun maistuikin hyvältä!… Suutele vielä!… Suurkiitos!… Soita nyt, Vanjka, munkille, soita!… Hei munkki! Älä kiirehdi pois! Tahdotko ryypyn?… Ja herra siellä takana?… Vai nunnaako haluatte suudella?… Siin' on teille nunna!" — lopetti juopunut osottaen toista juopunutta naista, joka paitasillansa sytytti paperossia.
— "Laula, Vanjka, munkille, laula!" — kehotti hän taas harmonikan kituuttajaa.
Vanjka alkoi laulaa käheällä äänellä, rämisevän harmonikan säestyksellä:
"Miks tahdot vihille mennä, kun näin voi armastaa? Kukasta kukkaan lennä, minua muista myös!"
Juopunut seurue kertasi räikeällä äänellä viimeiset säkeet.
Harmonikka rämisi. Alaston nainen kulautti viinaryypyn ja huudahti:
— "Hei, munkki!… Älä sure!… Sitäkö tuossa surra!… Juo viinaa ja rakasta naista!… Anna Jumalan olla leskenä!… Elämä on tulessa tanssimista… Hei!… Elämä on yhtä ainoaa pirunpolskaa… Hih!…"
— "Hih!… Hei!" — hihkaisi joukko ja ilko-alaston nainen alkoi tanssia rivoa tanssia…
* * * * *
Surullisena sulki munkki Pietari oven, huoaten:
— "Ne ovat Hiiden myllyn jätteitä… Herra Jumala, anna minulle anteeksi, etten voi jäädä syömään ja juomaan heidän kanssansa!"