Toinen juopunut nainen tarttui, paperossi hampaissa, nostettuun harmonikkaan ja kähisi:
— "Ivan Petrovitsh! Heretkää! Mitä te tuolla tavalla neitiä loukkaatte! Kuinka voittekaan! Ett'ette häpeäkään! Ajatelkaa: Neitiä!"
— "Herkeä, Vanjka!… Munkkikin tuossa katsoa toljottaa… Häpeä Jumalan palvelijaa sen verran!" — yhtyivät miehet. Alaston nainen potkaisi Vanjkaa ja kähisi:
— "Mokomakin katukelmi!" — Vanjka raivostui, sylkäsi potkaisijan silmille, häristi harmonikalla ja raivosi:
— "Turpasi minä halkaisen… Mokoma rapanaama!"
— "Senkin piru!… Äitisi viettelijä!" — kähisi nainen, potkaisten taas uhittelijaa. Mies ärtyi, tavotti lyödä naista harmonikalla ja ärjyi:
— "Tuosta saat, vanha portto… Katuharava…"
Syntyi melua ja huutoa.
— "Heitä, Vanjka, heitä riiteleminen!… Mitä tuossa suuttua turhasta!… Heitä ja sylkäise!" — sovitteli juopunutta se, jonka sylissä alaston, raivosteleva nainen istui.
— "Päästä minut… piru… koirannaama!… Päästä, roisto!" — kirkui nainen sovittelijalle, riuhtoutuen sen syleilyistä. Mies likisteli häntä lujemmin ja rauhotteli: