— "Nikolai!… Rakas Nikolai!… Älä masennu nyt!… Ole rohkea!… Ole mies!… Ole nyt peto, hurja, rohkea, suuri peto!… Minä rakastan sinua juuri semmoisena… suurena… villinä… uskaliaana… jalona… nerokkaana… Älä horju nyt, Nikolai!… Minun omani… Minun parhaani elämässä ja kuolemassa… Minun ainoani… ensimäiseni… viimeiseni… Älä horju!…"
Ja rajusti, kaikilla voimillansa puristi hän Nikolaita vielä kerran, uskoen sen olevan viimeisen kerran, irrotti sitten itsensä hänen syleilyistänsä nopeasti, aivan riuhtautumalla, ja kun Nikolai surullisena tavotti häntä ottaa vielä kerran syliinsä ja suuteloihinsa, työntäsi hän ojennetut käsivarret hellästi, mutta päättävästi pois luotansa ja lausui kylmänä, vakavana:
— "Nyt olet sinä kansasi ja kuoleman sulhanen, et minun… Ole niille uskollinen ja unohda minut!… Minä luovutan sinut heille, saadakseni sinut taas entistäsi suurempana syliini…"
Ja hän kietaisi kätensä Harhaman kaulaan, suuteli häntä kuumeisesti ja hoki:
— "Harhama!… Sinä Nikolain ainoa ystävä!… Sinä hänen rohkeutensa… hänen voimansa… hänen suuri opettajansa!… Kiitos sinulle hänen puolestansa!… Kiitos minun kansani puolesta!…"
Joku lähestyi. Kaatja nousi ja hävisi, kuin lintu pensaikon kätköihin. Molemmat miehet nousivat ja lähtivät sanattomina kävelemään "Karhua" kohti.
"Karhu" oli työväen likainen ravintola. Siellä oli ainaiset markkinat, ainainen ilkeä ruuanhaju ja juopuneiden melu. Kun Nikolai ja Harhama saapuivat, olivat toiset "määrätyt" jo koolla. He olivat vallanneet erään suuren pöydän. Kaikki olivat työmiehen likaisissa, repaleisissa puvuissa ja hyvin naamioidut. Jokaisella näillä kahdellatoista oli voimakas pommi ja tikari ja pistooli vaatteiden alle kätkettynä. Se oli kamala pöytäseura… Ravintola oli täynnä repaleista väkeä. Siellä oli satoja katuaatelin pohjimaisia. Puheen sorinasta ei kuullut tavallista puhetta.
— "Hei veljet!" — huudahti Nikolai pöytäseuralle. — "Täällä istuu kymmenen kurkkukauppiasta, kuin kymmenen pyhää apostolia… tai tsaaria!" — Sen sanottuaan hän alkoi ilveillen laulaa harmonikan säestyksellä:
— "Suojaa, Herra, Tsaaria!"
— "Hiljaa siellä!" — huusi viinuri.