— "Nöyryytä meitä, Herra!… Nöyryytä meitä!"
Ja yhä hartaampana nousee rukouksenkohina kirkon lattialta, laulu soi lumoavampana. Harhaman mielessä puikahtelevat lapsuuden ajan joulukynttilät ja joulukulkuset soivat kaukaa…
Silloin hän vielä uskoi lapsen uskolla…
Pappi rukoilee hartaammin:
— "Polta meidän sydämemme hehkuvalla tulellasi poroksi! Polta sen himo tulisella raudalla!"
Kuoro ja huokaukset toistavat palavina:
— "Polta meitä Jumala!… Polta meitä armossasi! Herra armahda!…
Herra armahda!"
Yhä valtavampana kuohuu rukouksenkohina. Tuska ja epätoivo kuvastuvat maahan langenneiden rukoilijoiden kasvoilta. Sadat sydämet aukenevat, tyhjenevät ja kevenevät. Näky on liikuttava, kuin kyynel silmänripsellä. Se avaa pienoisia rakoja Harhaman sydämen kalliokovimpiinkin kohtiin.
Papin henki ylenee:
— "Me olemme ylpeät… Me olemme paatuneita kiviä… Mutta lyö Sinä,
Herra, meidät tomuksi maahan!"