— "Jokainen Jehovan sana ja teko on ase minun kädessäni…"
"Kaikki sua palvelee,
kaikki sua tottelee.
Kaikki polut sinuun johtaa.
Kaikki käskystäsi läikkyy.
Kaikki kunniaasi hohtaa,"
todisti mahtava, kohiseva ylistyslaulu. Perkele viittasi kädellänsä lausuen:
— "Katsokaa!"
Maan päältä ilmautui näky: Hiiden myllyn portot ja irstailijat loistivat helyissänsä, kohisivat silkissä, hohtivat jalokivissä ja astuivat ylpeinä maailman eteen, loistaen paheen ja irstauden vaipoissa ja niistä ylpeillen. Nuori portto astui ylpeänä vaunuihinsa. Palvelijat sysäsivät hänen tiellensä sattuneen munkin syrjään, ja kärkkyvät ihailijat riensivät palvelijoiden avuksi. Munkki poistui nöyränä, porton häneen halveksivasti katsahtaessa. Perkele ylpeili suurena:
— "Katsokaa! Publikaanit eivät seiso enää 'taampana'…"
— "Sinun palvelijasi kulkevat ylpeinä, sillä he tietävät herransa suuruuden", — kohisi sotajoukko.
Näky jatkui. Hiiden myllyn myllyväki: nuoret, keikailevat miehet, kuleksivat saaliin haussa. Röyhkeinä, Hiiden myllyn kuninkaina, päässä häpeän ja irstailun kruunu, kulkivat he tietänsä ihmis-otusta etsien. Naiset sipsuttelivat koruissa ja helyissä, kohisivat silkissä ja rimpsuissa, matkalla Hiiden myllyyn. Vanha pappi väistyi heitä nöyränä. Perkele kerskui:
— "Katsokaa! Publikaanit lyövät rintoihinsa… Ne ovat minun myllymiehiäni… Ne jauhattavat minun Hiiden myllyssäni Jehovansa käskyt pölyksi ja Hänen kuvansa tomuksi. He kulkevat jauhepussit selässä minun myllyyni…"
— "Sillä sinä olet heidät korottanut kunniaan: Sinä olet korottanut heidät myllymiehiksesi. Sinä olet minut, pääenkelisi, korottanut Hiiden myllyn hoitajaksi ja minä en nuku. Sinä olet Hiiden myllyssä kruunannut heidät minun kauttani kunniasi kruunulla. Sinun käskystäsi jauhatuttavat he itsessänsä miehen koirakseksi, naisen naaraaksi… Kun kaikki ovat niiksi jauhetut, silloin on Jehovan valta loppunut", — vakuutti pääenkeli Hiisi ja koko loistava sotajoukko riemuitsi.