Se pari seisoi suurena kaiken karkelon keskellä, viettäen ainaisia häitänsä, elämän ja kuoleman niissä häissä karkeloidessa.
* * * * *
Suuret hääviulut soivat. Salaisuus availi loviansa. Äärettömyyden ja iankaikkisuuden häissä liikkuivat suuret sotajoukot.
Kun munkki Pietari oli kiittänyt Jumalaa siitä, että Hän oli masentanut Harhamasta fariseuksen ylpeyden, ja kun kirkonkello kumahti, irtausi Perkele sen kumahduksesta, nousi ajatuksen nopeudella korkeuteen, kauvas maan valorajojen yläpuolelle, pimeään eetteriin. Avaruus kohisi, mykkä pimeys vapisi. Perkele antoi kiukkuisan merkin, kutsuen sillä palvelijoitansa. Kohta oli hänen ympärillänsä sata tuhatta loistavaa enkeliä, toisilla torvet, toisilla tulisoihdut käsissä ja välkkyvät aseet vyöllä. Etumaisina loistivat hänen kuusi pääenkeliänsä, Horna, Lempo, Hiisi, Kehno, Piru ja Paholainen. Avaruus kohisi ylistyslaulusta ja soitosta. Perkele puhui enkeleillensä majesteetillisena, loistavana, kirkkaan tulikehän ympäröimänä:
— "Jehovan munkki kiittää Herraansa siitä, että Hän on masentanut Harhamassa fariseuksen ylpeyden ja tehnyt hänestä nöyrän publikaanin…"
— "Silloin on hän kiittänyt Jehovaa siitä, että Harhama kulkee sinun tielläsi", — todisti loistava sotajoukko. Perkele riemastui ja jatkoi:
— "Niin! Jehovan palvelija ylistää Herraansa minun voitostani. Sillä jo lähes tuhatyhdeksänsataa ihmisvuotta ovat Jehovan fariseukset kiittäneet Herraansa siitä, että he muka ovat niinkuin publikaani, ja publikaanit lyövät rintoihinsa ja sanovat: 'Tämmöinen minä olen, enkä kurja Jehovan kumartelija…'"
Loistava sotajoukko veisasi ja soitti Perkeleen ylistystä:
"Sä olet suuri, voittamaton, kiertämätön, tutkimaton, loppumaton, mittaamaton. On äärettömyys kiertämätön, ijankaikkisuus on päätön, vaan sinä suurempi oot vielä. Jos Vihollises kunne kulkee, jos kantapäänsä minne polkee, niin sinun pääsi vartoo siellä. Jos Hän sua kiertää, kaartaa, sun paulas Häntä aina saartaa."
Perkele kohosi loistonsa ja ylpeytensä huipulle ja puhui: