— "Täällä jalostutetaan ihminen eläimeksi… Ihmishenki ei jaksa nostaa enää siipeänsä lihan kupeesta… se matelee lihassa, kuin toukka juustossa", — mutisi Nikitin.
Harhama rypisti silmiänsä synkkänä. Otsalle kohosi outo ryppy… Hän seisoi kuin peilin edessä…
— "Koiramaista!" — murahti hän poistuessaan…
* * * * *
Talvipuistosta lähdettyänsä ja erään huoneen läpi kulettuansa avasi Nikitin erehdyksessä väärän oven ja he tulivat pimeään huoneeseen. Nikitinillä oli taskussa pieni sähkölyhty, jota hän oli käyttänyt, kierrellessänsä iltasin köyhien pimeissä asunnoissa. Hän puristi lyhdyn palamaan. Huone helähti valoisaksi. Turkkilaiselta sohvalta hypähti silloin ylös nuori nainen ja mies. Seurasi pureva silmänräpäys. Nainen ja mies seisoivat toisiansa vastassa, kuin kaksi kuolleista noussutta. Suupielet vavahtelivat, silmät tuijottivat tylsinä…
Sitten alkoi nuori nainen vapista, kuin vaate, ja mies on tyrmistynyt kauhusta sanattomaksi… Naisen vapiseminen kiihtyy. Hänen polvensa alkavat horjua… Hän ei jaksa nostaa käsiänsä peittääkseen silmiänsä… Ääni ei lähde kurkusta…
Vielä hetki ja kuuluu parahdus, vihlova, valittava, leikkelevä huuto… Nuori nainen vaipuu maahan kuolleena, sydänhalvauksen kohtaamana… Kuluu vielä silmänräpäys, lyhyt, vaan polttava, kuin salama. Pamahtaa lyhyt, kuiva laukaus ja nuori mies vaipuu kuolleena sisarensa ruumiin päälle…
Hän oli äsken "metsästänyt" pimeässä huoneessa. Siellä oli hän löytänyt sisarensa, joka huumautuneena oli syöksynyt saaliiksi samaan huoneeseen, aavistamatta veljensä siellä oloa… Mies oli löytänyt tytön… tyttö nukahti hänen syliinsä sisarena… heräsi vaimona…
Harhama ja Nikitin käsittivät asian silmänräpäyksessä, ilman sanoja, kuten tämmöisinä hetkinä tapahtuu. Molemmat seisoivat ensin kauhistuneina. Sitten valtasi heidät sääli. Muutamia palvelijoita, jotka olivat kuulleet laukauksen ja käsittäneet asian, kiirehtii huoneeseen estääksensä tiedon levenemästä huumautuneesen myllyväkeen, häiritsemään ja keskeyttämään sen öistä elämää.
— "Himo on siinnyt, synnyttänyt synnin ja synti on tuonut rangaistuksen", — mutisi Nikitin. Harhama seisoi mykkänä murhenäytelmän savussa. Hän tunsi poskilihaksiensa vavahtelevan.