— "Niin, kuin näette, on suuri osa laivaväestä pohjaltaan Tarvaan väkeä… Esi-isiemme laivoissa oli väkenä valituimpia viikinkejä."
— "Mutta onhan Tarvas kuollut", — huomauttivat toiset.
Rooland Viik mietti ja vastasi hieman surullisena:
— "Niin. Tarvas on kuollut, mutta hän on imettänyt koko kansan sudenmaidolla: Hänen perustamansa koulut ovat olleet suomalaisuuden sudenpesiä ja Vaarnan Risto on niissä imenyt suden nisiä."
Ruotsin naiset ja miehet tulivat surullisiksi ja Thure Rolf lausui:
— "Mutta onhan kotimaassasi heimomme väkeä valmiina, jota ei ollut esi-isillämme."
Rooland Viik näytti hieman surulliselta. Hän muisteli väkeänsä hänkin. Hänestä tuntui että väessä oli akanoita. Aina, ja viime vuosinakin, oli tapahtunut paljon semmoista, johon hän itse ei olisi käsin tarttunut. Hän muisti sitä ja vastasi:
— "On. Mutta siinä joukossa on paljon epattoja kuten Tarvaankin väessä. Ne halveksivat hallittavaa kansaa ja sepittelevät siitä häväistysrunoja. Se ei kuulu oikean viikingin tehtäviin ja mielenlaatuun. Esi-isämme olivat Odinin ja Torin valittua väkeä…"
Kun Ruotsin rouvat kuulivat ne sanat, nousivat vedet heidän silmiinsä. Muinaisuuden suuret viikinkihaamut ilmestyivät heidän sielussansa ja he katselivat ihastuksen valtaamina niiden vallan ja muistojen viimeistä edustajaa, joka nyt lähti ruotsalaisen viikinkiheimon viimeiselle viikinkiretkelle. Tyko Håkanssonin rouva puristi hänen kättänsä jäähyväisiksi ja lausui luottamuksella:
— "Mutta viikinkimaineen sinä uudistat yksinkin."