Silloin astui väen eteen sosialismin loistava haamu, veripunainen vaippa hartioilla, nosti oikean kätensä sivulle, osottaen kiiltäviä kultavuoria, seisoi päin kansaa ja lausui:
— "Katsokaa! Suomi ei ole köyhä…"
Ja väki uskoi, että Suomi oli rikas kullasta ja kaikesta. Se uskoi, koska se näki sen silmillänsä. Se ihastui, ja kultamuru suureni sen silmissä yhä suuremmaksi, kirkastui kirkkaammaksi.
Sosialismin loistava haamu kysyi silloin repaleiselta, nääntyneeltä väeltä:
— "Tahdotteko vieläkin syödä leipäänne muuttamalla kiviä leiväksi, kun kulta kiiltää noin likellä?…"
Repaleinen joukko oli vaiti ja muisteli millä vaivalla se oli muuttanut kiviä leiväksi. Sosialismin haamu jatkoi:
— "Tahdotteko muuttaa kiviä leiväksi, kun kultaa on noin paljon?"
Joukko hieroi kullan välkkeen huikaisemia silmiänsä. Kultamuru suureni sen silmissä suurenemistansa. Haamu jatkoi:
— "Valitkaa kumman tahdotte!"
Ja ryysyinen väki valitsi kullan. Se kurotti kätensä jo ottamaan kultavuorta, mutta loistava haamu osotti niitä, jotka seisoivat tarvaalaisten ja viikkiläisten etunenässä, vartioiden kultavuorta. Se osotti niitä ja lausui: