— "Ei ole muuta olevaa kuin hän", — todisti kaunis enkelien laulu.
Piru jatkoi:
— "Vääriä jumalia on monta. Jehova on niistä yksi ja Hän on niistä suurin ja kavalin… Kaikilla väärillä jumalilla on oma hyveensä voiman salaisuutena. He eksyttävät sillä ihmisiä. He pettävät niitä. He uskottelevat, että heidän hyveensä on oikea, vaikka se ei voi olla oikea, koska se on väärästä Jumalasta… Mutta ihmiset uskovat ja lankeavat väärän Jumalan palvelijaksi…
"Mutta väärä hyve häviää kerran herramme käskystä, kuin valo pimeyteen. Näin:"
Piru viittasi käärmesauvallansa ja temppeli pimeni sysimustaksi.
Pimeydestä puhkesi kuulijoiden ihana laulu:
"Hän vaihtaa päivän yöksi ja väärän hyväksi työksi. Hän valheen paljastaa ja kaiken kirkkaaks saa."
Laulun viime sanojen soidessa kirkastui vesitemppeli ennallensa. Veneiden kuvat välkkyivät lampien veden pohjalta, keinuivat siellä täynnä armaita enkelien kuvia. Piru jatkoi:
— "Ihmishyvettä on se, mikä on saatu ihmiset oikeaksi uskomaan, niinkuin heille on valoa se valo, mihin ihmissilmä on totutettu. Ainoastaan meidän herramme hyve on oikea. Mutta hän antaa ihmisille sitä ainoastaan sen määrän, mitä he jaksavat vastaan ottaa, etteivät sekaantuisi, kuten silmä sille liian kirkkaasta valosta. Siksi valkenee meidän herramme hyve ijankaikkisesti, sen kirkkaus lisääntyy loppumattomasti ja himmentää väärät hyveet."
Enkelin laulu vahvisti Pirun saarnan oikeaksi hymisten:
"Hän lakaisee väärän kuin yö päivän, kuin myrsky tyynen, talvi kesän, päivän valo tähtipalon."
Piru jatkoi, ihanan kaiun kieriessä vesiholvien kauniita vöitä myöten: