Hän viittasi ja Sinain vuori hävisi ajaksi. Sen sijalle ilmestyi Lützenin tappelu. Sotajoukot valmistautuivat, rukoilivat Jumalaa ja tarkastivat rivejänsä. Aseet välkkyivät, puvut loistivat, uljaat hevoset hirnuivat ja tepastelivat levottomina.
Jo kuului sotatorvien soitto… Tykit alkoivat paukkua… Tuliliekit luikahtelivat vastatusten… ilma peittyi savuun… torvet soivat… armeijat syöksyivät eteenpäin… kätkeytyivät ja taas yrittivät eteenpäin hyökätä… Rivit harvenivat… Kuului voihkinaa, valitusta, hätähuutoja… Toisaalla hurrasivat hyökkäävät joukot… Ratsuväet syöksyivät hurjaa vauhtia vihollista vastaan… kymmenet sortuivat… toiset syöksyivät eteenpäin… Joukot syöksyivät yhteen… Miehet tappelivat kuin vihaiset tiikerit… Veri vuoti virtana… Huudot haihtuivat tykkien jyrinään… kokonaiset joukot kaatuivat teuraina maahan. Voittajat huusivat ilosta… Mielipuolen raivolla puolustautuivat voitetut… Haavotetut vaikeroivat… veri punasi maita…
Kuvaus katkesi ja alkoi uudestaan: Voittajat kulkivat riemukulussa… He tulivat murhatyöstä… Kirkonkellot soittivat heille kunniaa, runoilijat ylistivät heitä lauluillansa… Entinen vanha munkki soitti heille harppua istuen lehmuksen alla tienvierellä…
Piru osotti kuvausta jatkaen saarnaansa, ristiretkien miljoonien marssiessa alttarikuvassa ja niiden syöstessä, ristien välkkeessä ja virsiä veisaten, turkkilaisten ja saraseenien päälle, vuorten kukkuloille heittäyvinä joukkoina, tai laaksoista sinne hyökkäillen. Piru puhui:
— "Niin himmenee Jehovan henki. Niin kirkastuu meidän herramme henki. Ihmiset ylistävät jo murhaa hyveenä, soittavat sen ylistystä, seppelöivät murhaajia ja laulavat sille runoja… Niin paljastuu Jehovan vallan ja viisauden mitättömyys: Ihmiset tappavat taistellessansa — Jehovan käskyn puolesta — 'Älä tapa!'… Niin kirkastuu meidän herramme viisaus ja voima…"
Hartaat kuulijat veisasivat Perkeleen ylistystä:
"Hän nousee niin kuin musta yö, tomuksi Jehovan vallan lyö. Hän vanhat tähdet tummentaa, auringon kehrät sumentaa ja kaikki uudet luo."
— "Hän kaikki uudet luo", — kertaili kaiku näkymättömiin ulottuvista pylväskäytävistä ja ihanista temppeliholveista. Auringon tuhannet kirkkaat kuvat heilahtelivat tarulammikoiden pohjilla, veneet riippuivat siellä kuvina, kuin elävät kukkaiskorit ja taide riisuutui entistä alastomammaksi.
Alttarikuvaksi ilmestyi taas Sinain tultasuitsuava vuori. Mooses osotti pelästyneelle kansalle kuudetta käskyä. Piru jatkoi saarnaansa:
— "Kun meidän herramme suuri valtakunta lähestyy ja lakaisee tomuna Jehovan vallan ja Hänen käskynsä ja käskee Hänen vastakohtanansa: 'sinä et saa kieltäytyä täyttämästä luonnon käskyä!' silloin ihmiset napisevat ja valittavat vastaan, kuten he nyt eivät alistu Jehovan käskyille. He kysyvät: 'Miksi meidän pitää voimiamme tuhlata?' Ja kun meidän herramme käskee: 'sinä et saa tehdä eroa vaimon ja vaimon välillä! Sinä et saa asettaa omaa vaimoasi toisen edelle ja ylenkatsoa toisen vaimoa' — niin se käsky on tullut ihmisille hyveeksi, joka vaatii puhdistavan tulensa puristuaksensa hyveen helmeksi. He itse ärsyttävät tottelemattomuudella sen puristuksen toimintaansa. He sanovat: 'Miksi minun pitää rakastaa vaimoa, joka on maannut toisen vuoteessa? Miksi pitää minun juoda likaisesta maljasta, josta toinen on juonut? Miksi en minä saa tyytyä omaani?'