— "Minä huoruudessa!… Rakastaessani vaimoani!…"
— "Kuka on sinulle sanonut, että rouva Esempio oli vaimosi?"
— "Minä itse", — vastasi Harhama jyrkästi.
Munkki Pietari oikaisi itsensä ryhdikkääksi ja lausui:
— "Vai sinä itse! Luuletko todellakin koskaan tulevan sen ajan jolloin jokainen saa itse siveellisyyden nimessä määrätä, kuka on hänen vaimonsa?"
Harhama vaikeni. Munkki Pietari jatkoi kyselyään.
— "Ja jos luulet itse olevasi oikeutettu määrittelemään, kuka on vaimosi, miksi tahdot nyt saman oikeuden kieltää majuri Velikodushofilta ja rouva Esempiolta?"
Kaikki maailman painot alkoivat kasautua Harhaman hartioille. Jokainen kysymys rutisti häntä vuoren painolla. Munkki Pietari jatkoi lempeämpänä:
— "Se aika voi tulla, jolloin Jumala toisella tavalla, kuin nyt, ilmottaa meille ja kirkastaa kuka on meidän vaimomme, millä lailla nainen meidän vaimoksemme tulee, mutta sitä aikaa ei koskaan tule, jolloin Hän jättäisi kullekin yksityiselle ihmiselle vapauden pikkuisessakaan asiassa määrätä, mikä on oikea ja mikä väärä… Joka sitä yrittää tehdä, hän saa tuntea seuraukset, kuten sinä nyt…"
Munkki Pietarin äänessä oli jotain tuomitsevaa. Jokainen hänen kysymyksensä oli tutkain, johon Harhamassa nouseva uhma satutti itsensä ja painui verisenä alas. Hän yritti taas puhua: