— "Mutta jos minä olen rakastanut naista, niin…"
— "Enkö silloin jo ollut oikeutettu makaamaan hänen kanssansa?
Niinkö?" — keskeytti munkki Pietari jatkaen: "Mutta jos majuri
Velikodushof rakasti samaa naista, miksi ei hänkin ollut oikeutettu
makaamaan hänen kanssansa yhdessä sinun kanssasi?"
Munkki Pietari odotti vastausta. Harhama tunsi hänen kysymyksensä sattuvan itseensä tulikuumina keihäinä. Hän lannistui ja masentui. Munkki Pietari teki uuden kysymyksen:
— "Ja vaatiiko rakkaus hinnaksensa lihallista yhteyttä?"
Harhama vaikeni yhä, ajatteli ja sotkeutui ajatuksiinsa. Hän ei ollut koskaan tuntenut itseänsä henkisesti niin voimattomaksi, kuin tällä hetkellä. Koko elämä tuntui taas vyöryvän vuoren korkuisena kiviaaltona hänen päällensä. Munkki Pietari puhui niin vaikuttavasti, että jokainen sana tuntui vasaran iskulta. Hän jatkoi:
— "Rakkaus on sitä, joka ei etsi palkintoa, ei tyydytystä. Mutta oletko sinä kysynyt itseltäsi, etkö ole rouva Esempiosta etsinyt tyydytystä omille himoillesi? Oletko kysynyt, oletko häntä 'rakastanut' sentähden että hän näytti sinusta siltä, joka paremmin, kuin muut voi tyydyttää sinun himosi, joko kauneudellansa, tai muulla?"
Harhamasta se kysymys tuntui niin suurelta ja niin oudolta ja samalla niin tutulta ja yksinkertaiselta, että hän hämmästyi. Hän alkoi miettiä ja muistella yhtä ja toista, jota ei ennen ollut ajatellut. Hän hajosi ja masentui ja kutistui kokoon. Munkki Pietari jatkoi hetken vaiti oltuansa:
— "Rakkaus on kaiken oman itsensä maahan polkemista ja muiden hyväksi uhrautumista. Se on omien himojensa, omien mielitekojensa, omien halujensa ja makujensa ja kaiken alistamista siveellisen käskyn alle ja toisen hyväksi uhrautumista. Se on sukupuoli-elämässä sen hyväksi ja turvaksi alistumista, jonka kanssa yhtyessä uhraus on suurin. Kaikki muu rakkaus on porttoutta ja eläimellisyyttä. Se on palkkion, tai himonsa mahdollisen suurimman tyydytyksen etsimistä…"
— "Mutta nyt", — keskeytti Harhama — "nyt Te, isä Pietari tulette siihen, että minun pitäisi vaimokseni valita suurin viholliseni, tai vastenmielisin…"
Munkki Pietari keskeytti jyrkästi: