— "Anna varre-käärmeen nauttia kukkasi tuoksusta! Sen sikiöt etsivät
Harhaman kantapään ja herättävät hänessä kukkimaan mustankukan… Ne
tekevät myös Velikodushofissa tekonsa, että hän ärsyttää Harhaman
Kainiksi…"
Perkele kohisi voiton ilosta ja jatkoi:
— "Jehova pani munkkinsa huhuilemaan Harhamaa, mutta Hän huusikin hänet minun riveihini. Kaikki Hänen yrityksensä ovat nyt turhaan raukeavat…"
— "Sinä kasvatat viisaudessasi kaikkialle oikeat kukat", — todisti
Horna. Ja enkelit veisasivat:
"Kalliokin kukkaa kantaa, kun sun tahtos säätää. Kivi sille voimaa antaa, jos niin tahdot päättää. Kaikki sulle raataa. Kaikki kumoon kaataa valtaa Jehovan."
Laulu loppui ja Perkele hävisi sen kaiun kantamana.
Kymmenen ruplaa.
Elämä on häpeän kultaraha…
Ylevänä käveli nerokas majuri Stepan Ivanovitsh Velikodushof huoneessansa Pietarissa sotilaallisia askeleita ottaen, ryhti sankarillisena. Hän käveli, katseli aistipunakukkaa: muisteli rouva Esempiota ja hengitti Uuvan mustankukan tuoksua, vihasi Harhamaa ja halveksi tätä.
— "Hittoakos se odotuttaa… Sergei Jakowlevitsh, tarkotan", — lausui majuri Velikodushof hieman tuskastuneena. Samassa avautui ovi ja sisälle astui entinen poliisipristavi Sergei Jakowlevitsh Edelmuth, syntyään saksalainen, mutta venäläistynyt, yli kuusikymmenvuotias, laiha herrasmies.