Sävel kisaili säveleen keralla… nuoruus kauneuden… taide alastomuuden keralla. Perkele jatkoi:
— "Teidän on tästä-edes edistettävä Jehovan lähetystyötä… Teidän on koottava rahaa sen kirkon rahahaaviin!"
Palvelijat hämmästyivät. Perkele jatkoi:
— "Te ette näy ymmärtävän. Minä selitän teille: Pakanoiksi sanotut ovat likempänä Jehovaa, kuin ne jotka itseänsä kristityiksi kutsuvat… Pakanat eivät ole koskaan näytelleet semmoista näytelmää, kuin nyt vielä hoippuva palvelijani Harhama… Pakanat eivät sitä tee ja siksi edistäkää te Jehovan lähetystyötä…"
— "Nyt me ymmärrämme. Sinä olet viisaus", — riemuitsivat enkelit ja yksi heistä lopetti:
— "Me kilisemme aina kirkon rahahaavissa, herätellen torkkuvia ihmisiä, kun suntio kokoo rahaa lähetystyön hyväksi…"
Ylistyslaulu ja soitto huuhtelivat taas suuren temppelin kauniita holveja, kutitellen niistä kaiun kerallansa karkeloimaan. Kaikki ui sävelmeressä… kylpi kullankirkkaudessa… kuivautui kauneudessa. Perkele jatkoi:
— "Sinä lippuna, jolla minä kokoan Jehovan joukot sen luota, on
Eevan ilmestymisestä lähtien ollut hame, nainen ja sen hame…"
— "Siis sinun aistipunakukkasi", — selitti Hiisi. Perkele järkeili edelleen:
— "Hameen tähden unohtavat miehet Jehovan hengen… Sen tähden kokoavat he kultaa ja kunniaa. Sen tähden tappavat he toisiansa ja myövät omat ja toistensa nahat eli kunnian ja hengen. Katsokaa!"