Siitä hedelmöitymisestä sikiää Maarannossa pieniä seeve-nimisiä mustia vihan käärmeitä… Ne nousevat vihan karvaina paloina kurkkuun… syntyvät suun kautta… kiemahtavat syntyessänsä… sähähtävät vihasta ja kiepahtavat kostosta… Heti niiden synnyttyä lentää Maarannon eteen soma iira-niminen lintu… Äsken syntynyt seeve-käärme kiepahtaa sen kaulaan ja iira-lintu lennättää sen halki ilman, lentäen korkeammalla ihmissilmän kantamia, ja laskee sen yön aikana maahan etsimään ihmisten kantapäitä… Maassa matavat seeve-käärmeet etsivät näkymättöminä uhrinsa… pistävät sitä ja sytyttävät siinä siten vihan tulen, istuttavat siihen Maarannon hengen…
Maaranto-enkelin ravintona on se sinervä vihansavu, jota orreme-käärmeet huokuvat sisälmyksistänsä…
* * * * *
Kun Harhama oli noussut iljanteelta ja päättänyt teoksensa julkaisemisesta, leimahti Perkele Vihan temppeliin. Hänen vihjauksestansa ilmestyivät sinne pääenkelit ja kolmekymmentä tuhatta muuta enkeliä… Jokaisen niiden päässä hohti veripunainen seppele… Jokaisen tukka oli elävällä käärme-nauhalla niskan kohdalla kokoon sidottu, jääden muu osa hartioille hulmuamaan… Jokaisen kädessä oli kaunis, tulinen käärmekiemura… Koko joukko oli ihmeen kaunis näky…
Perkele seisoi valta-istuimensa edessä kruunu päässä tulivaippa hartioilla… Hänen edessänsä makasi suuren-suuri tulikäärme rauhallisena kiemurana… Se osotti hänelle alamaisuuttansa… Se makasi liikkumattomana… Ruumis vaan kohoili hiukan huounnasta… hohti kuumuudesta… säteili kirkkautta…
Kahden puolen Perkelettä polvistuivat eeleme-enkelit, kuusi kummallakin puolen… Niillä oli suuret lyyrat edessä, joiden reunapuut olivat käärmeistä käyristetyt… Ne soittivat lyyrillänsä ylistystä Perkeleelle… Koko temppeli oli täynnä suloutta… notkeutta… ihanuutta… loistoa… hohdetta ja välkettä… sävelien ja laulun karkeloa, jolle soitti etäinen kaiku…
Perkele alkoi järkeilynsä, puhuen:
— "Palvelijani Harhama kulkee pelastuksensa tiellä. Hän on päässyt viimeisen karin ohi. Hän julkaisee teoksensa ja puristelee jo Kainin kurikan vartta…"
Enkelit ylistivät Perkeleen voittoa soitolla ja laululla, laulaen:
"Sinä niinkuin aamurusko koitat.
Sinä kaikki kaadat, kaikki voitat.
Sinä kehräät kaiken elonrihmat.
Sinä kerran niinkuin sumut, vihmat
puhallat pois väärät valtijat.
Suo meidän olla sulle vartijat!"