Vihan-temppeli on Perkeleen temppeleistä ihanin. Siellä on se valta-istuin, jolla hän istuu voittonsa jälkeen kuuntelemassa palvelijoittensa ylistystä voiton johdosta.
Vihan-temppelin holveja kannattaa kolmetuhatta kaunista pylvästä… Ne kaikki ovat kirkkainta kultaa… puhtainta taidetta… soleutta… suuruutta… Jokaisen pylvään ympärille on kääritty elävä, tulinen orreme-niminen jättiläiskäärme köynnökseksi… Ne käärmeköynnökset ulottuvat pylvään juurelta sen päähän asti… Tulikäärmeiden selkäsuomut ovat kaunista hampaikkoa… Niiden suusta suitsuaa vihan hieno, sinervä liekki… Tulikäärmeiden häntä on pylvään jalustalla kiedottu pylvään ympärille niinkuin kaunis tulivanne… Tulikäärmeiden ruumis kuvastuu pylväiden kullan kirkkaudessa loistavana, hohtavana, mahtavana köynnöksenä… Jokaisen pylvään juurella seisoo veripunainen enkeli täysissä sotatamineissa…
Orreme-käärmeet ovat vihan käärmeitä… Ne huokuvat aina vihaa… Vihansavuna synnyttävät ne sikiönsäkin… Ne rakastavatkin toisiansa, hengittämällä toistensa suusta suitsuavaa sinervää vihansavua… Siitä savusta ne äitiytyvät… sillä antavat isyytensä… siitä ne nauttivat… se savu on niiden viettien ruokaa… niiden lemmen antimia…
Maailman alusta asti ovat orreme-käärmeet Vihantemppelin pylväitä köynnöksinä koristaneet… Ne vihaavat pylvästänsäkin ja puristavat sitä ruumiillansa, rutistaaksensa sen kuoliaaksi… Siksi eivät ne koskaan pylväästänsä irrottaudu… Ne puristautuvat siihen aina vaan lujemmin, kuin mies vihollisensa kaulaan, kun se sitä kuristaa jo kuoliaaksi, nauttien koston suloisuudesta…
Vihan-temppelin holvitkin ovat huikaisevaa kullan kirkkautta, jossa tuikkivat salamankäret tulina… Holvauksien yhtymäkaaret ovat tulikaarekkeita… Ne loistavat punakirkkaina vöinä kullan hohdetta kirjavoiden… Lattia on ruusunvärinen… valo hieman kellahtava…
Vihan-temppelissä on viha-alttari… Se on tehty hohtavimmasta hopeasta ja se on taiteen kaunis luomus… Sitä vartioi kaksitoista saava-enkeliä, tulinen miekka kunkin vyöllä, tulinen käärme kädessä…
Mutta viha-alttarilla seisoo vihan-enkeli Maaranto… Hänen olemuksenansa on uhmaa… kasvonpiirteet ovat vihaa… silmissä leimuaa kostontuli… Viha ja kosto ja uhma hohtavat hänestä, kuin väri ja tuoksu kukasta, mutta kauniina, taiteellisena, kuten jumaluudesta konsanaankin… Jokainen lihaksen liike on vihanväännähdys… katseessa välkkyy vihan salama… hipiästä tuoksuu kostoa… vartalon notkeus on kyykäärmeen vihan kiemahdusta… Tukka on sysimusta ja hartioille hajalle heitetty, jossa se häilähtelee vihan varjona…
Maaranto on kostonkukka… vihan kaunis lihaksitulemus… uhman elävä enkeli-ilmiö…
Hän oli kerran, kun hänessä puhkesi viha täyteen teräänsä, uhannut tuhota kaikki, niinkuin tekee ruttotauti… Hän oli uhannut tuhota oman herransa Perkeleenkin… Silloin sidotutti hänet Perkele viha-alttarille, kaiken vihan ja koston emoksi… Siitä päivin on hän siinä seissyt… Hän on hopeapaaluun tulisilla käärmekahleilla kytketty kiinni… Neljällä pienemmällä tulikäärmeellä on hän nilkoista ja kalvosimista siihen sidottu… Käärmeet ovat eläviä ja somasti solmuun vedettyjä…
Vyötäisiltä on Maaranto paaluunsa sidottu suurella uureri-nimisellä tulikäärmeellä. Se käärme on elävä sekin… Se on Maarannon vatsan kohdalla somaan solmuun vedettynä… Pää on heitetty solmusta pitemmälle, vapaaksi, ja sillä syö uureri-käärme Maarantoa, kaivellen aina sen napaa… Uureri-käärmeen syönnistä yltyy Maarannon viha yhä enemmän… Se viha valuu hänessä läpi koko olemuksen… Se vuotaa hänen kohtuunsakin… äitiyttää hänet joka hetki uudestansa… siittää hänessä aina uutta ja uutta vihaa…