— "Maarannon käärmeiden on nyt joka hetki herätettävä Harhamassa kytevää vihaa, että hän suorittaa Kainin-iskunsa. Aaraman kunnianhimon kuplat ja Iirannon kullanhimo, Uulemon turhamielisyys ja Uuvan mustakukka ovat ne, jotka johtavat hänet teostansa julkaisemaan… Ennen kaikkea hänen täytyy oppia vihaamaan…"
— "Sinun henkesi on hänessä puhaltava jalon vihantunteen tuliroihuksi", — todistivat enkelit.
Perkele jatkoi majesteetillisena:
— "Se aika on tuleva, jolloin koko ihmiskunta rukoilee minua, kuten Harhama rukoili… Se aika tulee, jolloin kaikissa kirkoissa veisataan minulle ylistystä ja rukoillaan minua varjelemaan ihmisiä siltä kavalalta ketulta, Jehovalta, joka minua haukkuu kiljuvaksi jalopeuraksi… Silloin palavat uhritulet teille, minun palvelijoilleni…"
Rajaton riemu nousi enkelijoukosta. Koko loistava joukko veisasi:
"Kaikki kirkonkellot soivat kerran sulle. Edessäsi kumartavat kaikki voimat. Kaikki valta kädessäsi kohta välkkyy. Sulle soittaa kaikki torvet. Kohta voittaa sinun suuri asiasi. Kohta sinun kunniaasi maat ja taivaat julistavat."
Perkele istahti valta-istuimellensa. Enkelit soittivat lyyrällänsä hiljaista ylistystä ja Perkele jatkoi:
— "Minun asiani voittaa, sillä se on oikeus… Katsokaa kuinka
Harhama kulkee pois Jehovasta!"
Silloin kulki kuvauksessa koko Harhaman elämä… sen erehdykset… sen rikokset… sen alhaisuus… sen halpuus… sen naurettavuus…
Enkelit iloitsivat…