Esimerkinkin hän sen viisaudesta tiesi mainita: hän kehasi:
— Mustalaisetkin aina todistivat isästä tästä, että kaikkia muita jos voit hevoskaupassa pettää, niin Muolan Antti Ropottia et petä… Jos kuin koetat, niin et petä…
Iivanalle se todistus riitti. Jos kerran isää ei mustalainen voinut pettää, niin kai tuo poikakin kyennee oikean oven löytämään. Tyytyväisenä hymyillen hän kertoikin nyt Ropotille asian, puheli, kertoi:
— Vot, oli asia.
Ropotilla oli piippu ikenissä, Iivanalla siinä se oma nenänsä paikallansa. Hän hymyili laajasti, jatkoi:
— Vot näin: Tuhman miehen piti ohjata porsaan leikkaaja porsaan luo ja lääkäri sairaan eukon luo … a hän:
Arvasi sen: Iivana nosti sormensa merkiksi pystyyn ja jatkoi:
— Hän, tää tuhma, … hän johtaa tohtorin porsaan pariin ja porsaan leikkaajan eukon luo ja: Kuinkas kävi?… Eh?
Ropotti raapasi korvallistansa. Ei hän tiennyt. Voitokkaana selitti
Iivana:
— Porsaan leikkaaja nai lesken a tohtori tää … hän paistoi porsaan ja söi ja… Vot molemmille apu tuli….