Ihan hän innostui Ropottiansa kehumaan, ilmoitti:
— Hän on ihan oikea tshuhna… Tarkoitan. Suomen tshuhna, eikä mikään
Kolppanan…
— Kas miten! oli Annushka ihastuvinansa ja Iivana jatkoi, kehuen
Ropottia ja sen kansaakin:
— Ja mikä viisas kansa vielä!… Oikea tshuhnan kansa tarkoitan!…
Sitä Ropotin kertomaa mustalaisen todistusta hän nyt veti puheensa vahvistukseksi, selitti sen asian, ja Ropotin eduksi kehasi:
— Vot viisas kansa… Yksi on, jota ei mustalainenkaan petä… Vot!
— Ka … tuota, tapaili Ropotti, sai jo viisastakin sanottavaa aivoistansa irti ja selitti tolkutti, ihan kuin viisasteli:
— Nälkä tuo, nääs, opettaa suomalaisenkin viisaaksi, niin että hän ymmärtää sekä leivästä että laiskuudesta kiinni pitää…
— A-aaaaa! veti silloin voitokas Iivana viisaasti ja vieläkin toisti kehuen:
— Vot oikea tshuhnan kansa… Ei se kuin tää meikäläinen.