— Elä yritä!… Suus' kiinni! tiukkeni Annushka. Teetä hörppivän, hymyilevän Iivanan tyytyväisestä naamasta heloitti nenä ja sen päästä hikipisara. Teen hiottamaa tuo lie ollut. Perhe oli torassa. Ukko yritti nyt selitellä:
— Minä, tuota, Annushka, sinulle aina rakkaudessa, a sinä toraat…
— Suusi kiinni! tiukkeni Annushka yhäti ja ynseili halveksien:
— Rakkaudessa!
Ja samaan tapaan hän jatkoi:
— Mikä tuossa rakkaus vielä!… Vanha ukko jo, ja kuiva kuin kopukka!… Vot siinä sinulle rakkaus!
Omituista! Iivana tuosta jo hoksasi, että ukko rakkaudesta puhuessaan kosiksii Annushkaa, hänen morsiantaan — omaa eukkoaan —. Olipa hyvä, että Annushka noin tiukasti ukolle rukkaset antaa. Yhä leveämmin hän asiasta tyytyväisenä hymyili ja Annushkaakin auttaaksensa varustautui härnäämään ukkoa:
— Vot, siinä sinulle rakkaus! ynseili vieläkin Annushka ja nyt jo
Iivanakin alotti asiansa, hörppi, selittäen ukolle:
— A vot… Merkitsee että … jotta kuhun sinulle enää rakkaus!…
Ikämiehelle, tarkoitan, kuhun sinulle rakkaus…
— No!… Kuulitko! ilkamoi Annushka voitokkaana.