Juotuaan liki parikymmentä lasia teetä tulee Iivana leikkisenä miehenä suudelleeksi oikeata morsiantaan. Hän selittää pettäneensä seitsemän nuoruuden-rakastettuaan.
Tavallisissa oloissa joi Iivana teetä ainakin kolmekymmentä lasia, mutta nyt höyrysi hänellä haarukoiksi levitettyjen sormien päässä vasta yhdeksännen lasin teevadillinen. Annushka jo puuhaili, askaroitsi siinä jotain keitettävän tapaista ja Iivana lähti nyt rauhallisena kulettamaan asiaansa eteenpäin.
Ja ennen kaikkea johtui hän ottamaan selvää tärkeimmästä: morsiamen taloudellisista avuista, säästäväisyydestä, kyvystä tulla vähällä toimeen, mutta että kuitenkin keitto olisi sakeaa, eikä silkkaa vettä. Siinä höyryävää teetä hörppiessään hän siis alkoi rauhallisesti tutkia:
— A, vot Annushka… Tarkoitan… Kuin suurella rahalla keität perheelle borshin?[1] Eh?
[1] Eräs venäläinen soppalaji.
— Kuin suurelle? koki Annushka laskea ja selitti:
— Kuin tuohon nyt suurta rahaa!… Kahden hengen keittoon!
— No?… Esimerkiksi?… Kuin paljon? Eh?
Ja Annushka koki:
— Vihannesta jos kopeekalla … no, otaksumme kahdella… Siihen vähä muuta… Suola… Suurimot… Kriivennikka[1] jos menee, niin jo on hyvä… Vot, siinä kaikki!