— No… Otaksukaamme kotletti… Tai tavallinen paisti, otaksukaamme?… Kuin paljon pitää?
Ja Annushka laski, tapaili:
— No kotletti tää… Jos kriivennikka henkeä päälle ja… Tavallinen paisti ei sitäkään… Jos huokealla, lykästät, ostat, ei sitäkään… Vot.
— Vot, vot… Se on hyvä… Se on oikein hyvä!
Ja hän aivan innostui selittelemään:
— A vot … entinen eukko tää minun… Hän, tarkoitan… Kesällä, tarkoitan, laittoi borshin alle kriivennikan, mutta talvella tuhlasi yli… Eh, minkälainen hän oli… Eukko-vainaja tarkoitan!
Ja Annushkakin siinä innostui keittoasiasta, puheli ja uteli:
— Riippuu minkälainen borshi, sillä… On kunnon borshi … vot semmoinen, jossa on sakeanaan suurimoita ja, vot, vihannesta ja… On borshi, joka on kuin vesi…
Ja nyt hän peräsi:
— Niin että minkälaisen hän borshin keitti kriivennikalla?