— On kaksi kansaa: on suomalaiset ja on tshuhnan kansa… Vot!
Hän nosti kaksi oikean käden sormea merkiksi pystyyn ja osoitti:
— Vot kaksi kansaa… Suomen kansa ja tshuhnan kansa… Niin että, puhutaan sinulle, kumpaako sinä? Eh?
Ja ne sormet yhä merkkeinä pystyssä hän siinä seisoi, katsoi vaativasti ja odotti. Jos hän olisi tiennyt, että Jussi Ropotilla oli sitä älyksi sanottavaa tavallista vähemmän ja sekin vähä hidasta kuin kesän tulo nälkävuotena, niin olisi hän tutkimatta ja kysymättä tiennyt, että Ropotti on vähintään suomalainen, jopa sekä suomalainen että tshuhna. Mutta Ropotin kansalliseksi onneksi ei älyn vähyyttä voi nähdä nenästä kuten näkee pakkas-asteet lämpömittarista, ja siksi täytyi Iivanan yhäkin tenätä:
— Eh?… Kuta kansaa sinä?… Eh?
Ja lopulta saikin Ropotti kansallis-ominaisuutensa: älynsä, liikkeelle ja tolkkasi:
— Minä tuota… Kuin häntä sanoisin… Minä olen syntyisin Muolasta…
Perkjärven kylästä Muolasta!
— Merkitsee että et Toksovasta?… Etkä Kolppanasta? alkoi siitä
Iivanan äly kirkastua.
Mutta entistä tökeröisempänä tupakoi Ropotti ja koki tolkata:
— Toksovasta?… En minä Toksovasta, vaan Perkjärveltä… Muolan Perkjärveltä sen Antti Ropotin veli… Sen vanhemman Antti Ropotin veli, tarkoitan…